Ituhippi ilmottautuu

Niin sitä vaan että päivissä on liian vähän tunteja tehdä kaikki se mitä tahtoo ja pitää, t. nimim. alotin just esitelmää sukupuolentutkimuksen artikkelin Women, Philosophy and Sexuality pohjalta. Kello on kymmenen illalla ja sängyn vieressä on vihreetä teetä termosmukissa. Ei kuitenkaan suurta pelkoa, vielä nään jotain koomista siinä, että tähän on päädytty. Voi kun 13-vuotias minä olis nähnyt mut. Se olis varmaan sillä sekunnilla päättänyt hakea kauppikseen.

Kaikenlaista

Oli ihan liian synkkä pohja tässä blogissa, miten en aiemmin tajunnut! Noni. Välttelen esseen kirjoittamista kirjottamalla tänne... Nyt on kaikki vierailijat käyneet kylässä, mutta arki ei ala ennen kun nää hyvät säät menee ohi. Yritän aikatauluttaa pari tuntia opiskelua päivään, mutta muuten sallin itselleni piknikit järven rannalla hyvällä omatunnolla. Täällä on ehkä 15 astetta ja aurinkoista, kukat kukkii ja linnut laulaa <3 kuulemma sunnuntaina alkaa sataa mutta pysyy lämpimänä, uskon opiskelumotivaation palaavan sitten. Tenttiviikko on vasta huhtikuun eka joten vielä on aikaa lusmuilla vähän. Kiva muuten lukea luentomuistiinpanoja joissa on joka toisessa ranskalaisessa viivassa metakommentti "google this to understand!" tai ytimekkäästi "WTF??" kun en oo ymmärtänyt jostain keskiajan aristokraattisesta kulttuurista sitä pointtia mikä pitäisi että ymmärtäisin itse tulkinnan. Huoh näiden yleissivistys on ihan liian hyvä (challenge accepted, kohta on munkin!).

Vierailut meni hyvin ja rauhallisesti, nyt on taas istuttu kahvilla, kuljettu kaupungin katuja, juotu viiniä tonkasta ja parannettu maailmaa ja myös NUKUTTU. Kun Alisa ja Jarno oli kylässä nukuin varmaan enemmän kun aikoihin. Ihana olo! Tästä ilahtuneena valvoinkin sitten eilen aamuyöhön ja tänään on isot synttärijuhlat joiden suunnittelen vakaasti jatkuvan aamuun saakka pitkästä aikaa. Muuten tänään ja huomenna aion imeä kaiken D-vitamiinin auringosta viltin alla puistossa, siideri kädessä terassilla ja markkinoilla juustoja shoppaillen. Lenkkeilyä pitää myös harrastaa, jeee!

Kivaa kyllä kun oli vierailijoita, sanoinkin teille kaikille että on aina rauhottavaa saada konkreettinen muistutus siitä, että Suomessakin on paljon tärkeitä ihmisiä. Aina välillä pelottaa ajatus kotiintulosta, kun ei ole mitään hajua mihin suuntaan elämä lähtee kehittymään. Tai vaihtoa edeltävään elämään ei ole enää paluuta, joten pitää löytää oma paikka jostain sieltä uudestaan. Kun täällä on samaan aikaan niin seesteinen olo, ajatus Suomesta on aika ajoin synkkä. Mutta tosiaan nää vierailut ja kultaakin kalliimmat skypeilyt muistuttaa siitä, että it's gonna be fine. Ja kun on sellanen olo, että asiat kyllä järjestyy, on helpompi vielä elää täällä hetkessä ja ajatella, että mietin näitä sitten ensi kesänä, nyt oon täällä 99-prosenttisesti (osa musta on tottakai siellä missä kaikki te, ei auta <3)

Suomesta puheenollen, ostin lennot kotiin Berliinistä 8.5, tuun pedagogisten haastatteluun ja tänne takasin 14.5. Kevät tuntuu lyhyeltä, joudun tietosesti estämään itteäni laskemasta/kauhistelemasta kuinka paljon (vähän) on aikaa jäljellä. Ja tällä ilmalla ainakin tuntuu, että edessä on ihan parhaat kuukaudet eikä mitään loppua kohti hiljenemistä/kyllästymistä. Sain yhdeltä bulgarialaiselta kaverilta tälläsen niiden perinteisen rannenauhan mitä pidetään maaliskuun ajan kädessä. Jos näkee maaliskuussa kukkivan puun, haikaran tai jos sen onnistuu pitämään ranteessa kuun loppuun saakka, on onnekas koko vuoden. Näin toissapäivänä jo sen puun mutta en raaski ottaa tota korua pois, rohmuan tuplaonnea tälle vuodelle, ha!

Nyt se essee, sitten kämppisten kanssa kauppaan hakemaan patonkia, juustoa ja hedelmiä ja viltin kanssa tuulimyllyn juureen järven rannalle. Mmoi!

PS. Kevään huonot puolet: löysin just mun huoneesta vuoden ekan hämähäkin. Onneks se oli pieni, jos sen viime syksynen monsteriäiti palaa imurin uumenista en tiedä mitä tehdä...

Kevät on täällä!

Anteeks vaan taas hehkutus, mutta jos kirjotan myös itselleni vuosien päähän niin haluun muistaa miten sydän pakahtuu kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja tulppaaneita putkahtelee joka päivä lisää. Viime yönäkin kun pyöräilin lyhytelokuvafestareilta (miten siistiä sekin?) kotiin, linnut lauloi. Laulaako ne Suomessakin öisin? En oo huomannut. Heräsin pahentuneeseen kurkkukipuun ja lämpöilyyn (joo äiti, vielä ei oo kesä, tiedän, pidä hanskat kädessä) joten jouduin perumaan kahville lähdön kavereiden kanssa. Ne lupas lohdutukseksi ostaa kotimatkalta jäätelöä ni voidaan istua parvekkeella ja syödä kevään ensimmäiset sunnuntain aurinkojätskit. Mansikkajäätelöä valkosuklaakuorrutuksella. Kaikki tuntuu olevan niin kohdallaan että pelottaa. <3