Vähän erilaista huomenta

Jotkut lehtikuvat pysäyttää vähän pidemmäksi aikaa.

"Ei sille mitään voi, turha sitä on edes miettiä." Tiedostetaan edes onnekkuutemme jooko.


Ja ei heitetä ruokaa tänään roskiin.

Huomenta

Otin kaksi minuuttia sitten kuvan parvekkeelta:

Nyt sataa kaatamalla. Suomessakin on kuulemma sääilmiöt kohdallaan. Lähden aamupalalle, mukavaa torstaita <3

Päätin jo että tästä en kirjoita koska se on niin kaukana

mutta sitten luin Veeran vaihtoblogia ja sekin oli kertonut päivän uutiset:

Ostin just lentoliput ja olen kotona 21.12-9.1 eli ihan sairaan pitkään! Hollannissa joulu ei ole yhtään niin iso juttu kuin monessa muussa maassa. Joku jopa ihmetteli että "onks kristinusko niin vahva sitten muualla Euroopassa, sehän on Jeesuksen syntymäjuhla?" Täällä kulutusjuhla on jo 5.12, jolloin on joulupukin päivä. Ja se joulupukki tulee Espanjasta. Kieroutunut kulttuuri...

Tän takia koulua on 23.12 asti (skippaan pari luentoa) ja tentit on heti loman jälkeen. Koulukirjat matkustaa myös käymään Suomessa.

Ps. Perjantain juhlista kotiin polkiessa torin ensimmäisillä kauppiailla oli jo kojut pystyssä. Aurinko paistaa ja tänä viikonloppuna on erityisen helppo olla. Ostin paksut lapaset, lämpimän neuletunikan ja fleecelegginsit.

Tai ei se syksy pelkästään harmaa ole

... se on myös kylmän kirkas kauniina päivinä. Eilen illalla oli niin pimeää, että koko syksy alkoi tuntua melankoliselta. Tänä aamuna kuitenkin juoksin tuulessa aaltoilevan, kylmää auringonvaloa heijastavan järven ympäri. Kun käännyin kotikadulle ja hidastin kävelyyn, olo oli reipas ja energinen ja muistin ettei syksy pelkästään villasukkia ja kaakaota ole.

Eikä melankolia oo vielä iskenyt. Lenkin lisäksi oon skypettänyt useamman tunnin, analysoinut Edgar Allan Poea ja Emily Dickinsonia ja lounastanut keittiössä kämppisten kanssa. Illalla käyn kaverilla illanistujaisissa ja jatkan siitä kämppiksen synttäreille. Jos kaikki menee niin kun yleensä tän luokan juhlissa, nukkumaan mennessä paistaa aurinko.

Sanoin äsken Sirulle että aion kirjottaa tänne uudesta kiinnostuksen kohteesta ja tässä tulee: oon alkanut nauttimaan ruoanlaitosta! Oon kokeillut vaikka mitä reseptejä ja nykyään jaksan nähdä vaivaa kauemmin kuin vartin ennen kun ruoka on lautasella. Tuolla keittiössä kokkaa kaiken maailman kokkeja ja usein kuolaan jonkun ihanaa ruokaa. Pari päivää sitten söin brasilialaista stroganoffia, nam!

Lihaa tulee kyllä aika harvoin syötyä, sillä täältä saa tosi hyviä kasvisvaihtoehtoja. Seuraava opintovaihe on opetella tekemään uutta lempparia, falafel-pyöryköitä, itse. Keittiössä on aina seuraa ja on kivaa kokkailla ja höpistä samaan aikaan kaikessa rauhassa. Iltaisin on harvoin kiire mihinkään, joten pikaruokaan ei tarvitse turvautua (paitsi joskus aamuun saakka jatkuneen yön jälkeen take-away-pizza maistuu paremmalta kun yksikään falafeli).

Nyt luen vielä yhden novellin ja ryhdyn valmistautumaan viikonloppuun. Taas on luvattu aurinkoa, tällä hetkellä tuntuu siltä että tää sää vaihtelevuudestaan huolimatta on ihan kestettävissä. Ja aina on tosi reipas olo kun on pyöräillyt tuolla viimassa ja tulee kotiin posket punaisina. Jotain terveellistä sentään näiden turmeltuneiden elintapojen sekaan.

Ps. Viime viikon torstaina tuli ekaa kertaa ikävä kaikkia. Onneksi se meni ohi pian kun muistin ettei tärkeät katoa mihinkään.

Syksy tuli

Täällä on jo syksy, mutta syksy täällä ei oo punaoranssikeltanen vaan lähinnä harmaa... Iltasin koti tuntuu kivalta ja mun huoneessa on kynttilöitä. Eilen oli keskiviikko eli Groningenin bilepäivä ja me keitettiin kolme litraa teetä ja paistettiin iso kasa lettuja. Täällä niitä syödään suklaamaapähkinävoin kanssa eikä hillolla, silti nam. Eikä tehnyt tippaakaan mieli lähteä pyöräilemään pimeään.

Tänään kahvilla mun kaveri sano että se lähettää kerran viikossa kuulumiset meilillä kaikille sukulaisille. Sanoi, että nyt ei enää oikein ole uutta kerrottavaa ja ekaa kertaa se laittaa vaan, että kaikki on hyvin ja rullaa niinkun tähänkin asti. Salakavalasti arki on alkanut.

Arki on kivaa. Jos ihminen sairastuu tai käy jotain muuta niin, että elämä ja päivärytmit muuttuu kokonaan, ei se kaipaa elämän erikoisimpia tai mieleenpainuvimpia kokemuksia. Silloin kaipaa arkisia, kotoisia asioita. Tavallisia keskusteluja, ruokakauppaa, lenkkipolkua, niitä naamoja joita näkee päivittäin. Jos kaiken menettänyt ihminen kaipaa eniten harmaata arkea, arkisten asioiden täytyy olla elämässä loppujen lopuksi tärkeintä?

Siksi oonkin tosi iloinen siitä, että mun arki täällä on gezellig. Gezellig on hollantilaisten lempisana ja ylpeydenaihe, koska sitä ei voi kääntää muille kielille. Se on jonkunlainen mukavan, kotoisan, kivan, rennon ja hauskan sekoitus. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sanan. Elämän Groningenissa sanotaan olevan ylipäänsä gezellig ja olen tästä kyllä samaa mieltä. Gezellig on kiva sana, koska se sekoittaa aktiivisuuden ja lämpöisen rentouden - täällä ilta ulkona on mutkaton, ei koskaan hienosteleva, ja ilta kotona on aina hauska, ei koskaan unelias.

Huomenna on vapaapäivä, kirjoitan lisää sitten. Nyt lähden parille blues-baariin - ollaan gezelligheitin ytimessä.