Seuraa!

Seuraavat kolme viikkoa on varmaan vähän hiljaiseloa blogin puolella, siihen mahtuu nimittäin yhteensä kahdeksan vierasta Suomesta kolmessa erässä! Eipä ehdi tylsää tulemaan <3

Sain tänään tietää, että hollantilaislapset maalaa taivaan harmaaksi eikä siniseksi. Kertooko vähän jotain?

When intelligent minds speak

(sanotaan nyt aluks että joo, tuntuu jo ihmismäiseltä vaikka oonkin vähän flunssassa)

Mutta. Toka semester on alkanut ja ihan pakko vähän hehkuttaa tätä koulunkäyntiä täällä. Se on niin siistiä! Oletan, että koska nää maksaa koulutuksesta, professorien on oltava huippuhyviä. Ja ne on. Eilen mun English litereary texts in context -kurssin professori alotti luennon näin:

"If there is someone in this room, who doesn't have a particular interest in the classics or the Bible, that someone should not only leave this room, but leave this university and seriously think about leaving this life, for our entire society and culture is based in these traditions!"


Nää on sellasia esiintyjiä, että vaikka aihe olis mikä, niiden ajatuksenjuoksua ja retoriikkaa on vaan hienoa seurata. Puhumattakaan ammattitaidosta ja ahaa-elämyksistä, joita opiskelijana luentojen aikana irtoaa lähes poikkeuksetta, kun professorit ohjaa kysymyksillään ymmärtämään juurikin sen perimmäisen, suuremman teeman tekstin takana.

Me opiskellaan täällä maailman kuuluisimpia kirjoja ja runoja, niiden ajan yhteiskuntaa, politiikkaa ja kulttuuria. Professorit on uskomattoman intona aiheistaan, ja uskokaa kun sanon, se tarttuu. Mulla on jotain opiskelukavereita, joilla leikkaa niin nopeesti ettei voi kun ihailla. Ideat, tulkinnat ja heurekat kulkee keskustelevilla luennoilla välillä tosi lennokkaasti, välillä ajatusten muodostuminen vaatii aikansa.

Keväällä mulla on paljonpaljon kursseja, luettavaa ja esseitä (varotuksen sana niille, jotka on tulossa kylään, mun on käytävä sit koulussakin). Mutta se on kivaa, kiinnostavaa ja musta tuntuu että ymmärrys näistä humaaneista aineista joita ennen oon pitänyt puoliturhana tuokin aika paljon ajateltavaa monelle muullekin alalle. Jee!

Over and out

Lauantaiaamuna jatkoilla kämppis sano että Guys, I think we're in trouble ja osoitti ikkunaan. Raotin verhoa ja aurinko tulvahti sisään. Kello 8.30, aika mennä nukkumaan vaikka naurattaa vielä. Heräsin yhdeltätoista ja vietin koko päivän noin kahdeksan ihmisen kanssa 17 neliön huoneessa. Pizzaa, leffaa, höpötystä. Puolen tunnin vahinkonukahdus Javierin sohvalla aamuyöstä. Nyt kello on 10.30 sunnuntaiaamuna ja silmien lisäksi koko naama on itkusta turvonnut. Tultiin juuri rautatieasemalta, käytiin saattamassa Javier matkaan kohti Meksikoa. Se oli syksyn porukasta viimeinen joka lähti. Onneksi ei enää tarvii kuukausiin hyvästellä ketään, luulen että mun silmät olis turvonnu pysyvästi umpeen. Suunnittelen, että maanantaiaamuun asti pysyn yöpuvussa, nukun ja tuhoan ainakin kymmenen litraa teetä. Ehkä huomenna, kun toinen lukukausi ja vaihdon osa 2 alkaa, tuntuu taas ihmismäiseltä.

Kuulumisia

Hei murut, tahtoisin niin kertoa kaikkea ja tallettaa itellenikin tuleville vuosille päiväkirjamerkintöjä kaikesta mitä täällä tapahtuu. On vaan kiire elää kokoajan, ei ehdi (tai ehtii, ei jaksa) jäsentää päivien sisältöä blogiin. Kokeillaan. Kello on 11.30 ja oon maannut tunnin sängyssä kuunnellen Scandinavian Music Groupia ja toivonut että nukahdan vielä hetkeksi, tulinhan taas kuudelta kotiin.

Shakespeare syntyi ja kuoli tänään 
Jossain hauras kuori halkeaa
On hetki ennen valoisaa
Kuljetaan rastaiden puun kautta
Minä kannan sinua


Mulla on Hamlet sängyn vieressä, se on tän viikon projekti. Alan tottua tähän kirjallisuuden opiskeluun, kohta istun jossain puistossa lukemassa Kotiopettajattaren romaania ja siteeraan Shakespearea ulkomuistista (ei oo edes vitsi, molemmat tapahtuu vielä tän kevään aikana, jos kurssikuvauksiin on uskominen. Ja onneks oon lukenut aikoinaan suurimman osan näistä kirjoista mitä listalla on, latasin ne nimittäin pdf-tiedostoina netistä ja vois olla silmät aika ristissä ennen Draculan loppua...). Mutta joo, odottakaa vaan, täältä tulee sellanen runotyttö kotiin että ette uskokaan.

Niin siis viime viikot. Mulla oli tentit 10.1 ja 30.1. Ensimmäinen meni tosi hyvin, toisesta odotellaan vielä tuloksia mutta helpolta tuntui. Tammikuu meni kuten edellisesta postauksesta voi varmaan päätellä tehottomaan opiskeluun, salilla käymiseen ja tietysti yleiseen hengailuun. Oon syönyt ihan liikaa ulkona, parantanut maailmaa satoja tunteja ja katsonut varmaan 20 leffaa näiden kanssa. Yksinoloaikaa on myös ollut tosi paljon, oon lukenut läpi kaiken maailman blogeja, facebookannut ja tuijottanut aivottomia sarjoja. Päätin tammikuun alussa että bailaan aamuun asti maksimissaan kerran viikossa ja siitä on ollut tosi helppo pitää kiinni. Paljon kivempaakin lähteä, kun ei oo ihan  rutiinia. Tosin se kerta on kyllä minimi täällä ja joka viikko oon kyllä saanut pysyä tiukkana että ei, en tahdo viiniä ja kyllä, lähden jo kotiin vaikka kello on "vasta" kolme. Sit vastapainoksi pitää olla näitä iltoja kuten eilen, kun kuudelta aamulla levittää kädet kadulla, katsoo taivaalta putoavia lumihiutaleita ja pyörii ympyrää kunnes joku koppaa syliin kun alkaa naurattaa.

Täällä on ollut upee ilma, sori vaan lumen kanssa taistelevat. Sininen taivas, pakkasta yleensä alle kymmenen astetta ja aurinko paistaa. Hullut hollantilaiset kaivoi retkiluistimet varastoista kun oli pakastanut kaks päivää ja nyt ne painaa kanaaleita pitkin tuolla. Ite en edes astuis jäälle mutta näköjään se kestää... Täällä kylmeni tosi nopeesti viime perjantaina ja kun astuin yöllä ulos ja -15 astetta löi naamaan, ensimmäinen tunne oli että oon kotona. Siis siellä kotona, tuli ihan Suomi mieleen. Auringossa harmitti myös ihan tosissaan, että tänä talvena ei pääse mäkeen ollenkaan. Täällä on sellanen mekaaninen laskettelumäki mikä oikeesti nostetaan napista painamalla pystyyn.

Hyvästejä on myös annettu. Tuntuu, että itkeminen ja hyvästely alkoi jo turruttaa ja uskoin jo, että seuraavan lähtiessä en enää itke. Arvatkaa vaan olinko oikeessa.. Nyt on enää kahdet hyvästit jätettävänä, odotan jo oikeestaan ens viikkoa. Silloin kaikki, jotka on lähdössä, on poissa, uusi jakso alkaa koulussa ja toivon, että tää muuttuu tästä taas tasapainoiseksi. Kirjotan ehkä tästä hyvästien jättämisestä ja uusien ihmisten tulemisesta vanhojen tilalle sunnuntain jälkeen enemmän, luopuminen ja eteenpäin katsomisen oppiminen on ollut mulle uusia asioita. Mutta täytyy sanoa, että niin kipeää kun tää tekeekin, tiedän selviäväni ja uskon ihan tosissaan, että keväästä tulee mahtava. Oikeestaan aika traagista, kuinka nopeesti ikävä poistuu ja enää vaan välähtelee silloin tällöin. Sanoin viime viikonloppuna hyvästit yhdelle niiiiin upeelle tyypille ja se sano, että After this week you have to start being nice to the new people. Aha thanks :D No oltiin eilen uusien kanssa ulkona ja oli tosi kivaa, odotan nyt jo mielenkiinnolla millasia ystävyyksiä sieltä vielä löytyy seuraavien viikkojen aikana. Ja siis mulla jää tänne melkeen kaikki tärkeimmät kaverit, että mun hätä ei kyllä oo lähellekään niin suuri kun monilla tässä tilanteessa.

No joo, loppukevennys ja sit meen aamupalalle:

Ikäväkseni täytyy sanoa että tää kuva on niin totta.