Ja niin pitkään tuntui että tää on loputonta

Mun huone on tyhjä. Jos kamera toimisi, ottaisin kuvan tästä surkeudesta mutta se rähjääntyi reissussa niinkun minäkin. Kotona sitten leikkaan tukan, puen kivat vaatteet ja alan etsiä palikoita suomielämään. Nyt tää on torstaihin saakka vaan oman vuoron odottelua. Vikat bileet on jo pidetty, vikat darrapizzat syöty ja hyvästelyjen melodraama jatkunut jo yli viikon - niin kauan, että luulee jo, että siihen turtuu ja taas huomaa, että itkettää. Kaikki viimeset bileet (kyllä, täällä käsite vikat bileet on monikko, pitäähän jokaisen lähtöä juhlia erikseen) on ollut aika tragikoomisia: baarista toiseen siihen asti, että aurinko nousee, matkalla tanssia ja euron shotteja - mutta kokoajan joku itkee. Ihan tosi, kun yksi lopettaa, toinen alottaa ja mikä parasta, se ei juuri hidasta menoa - party rock is in the hooouuuse toniiiight pauhaa pimeässä baarissa ja ne, joita ei itketä toteaa, että I'm too drunk to cry right now. Ja halaa sitä itkevää ja yhdessä todetaan, että nyt tarvitaan shotit. Huoh.

Vartin päästä pitää taas hyvästellä yksi ystävä, sen jälkeen matka käy Wienin kautta Suomeen. Tätä lähtöä on tehty jo niin kauan, että on kyllä kiva päästä kotiin. Itseasiassa mulla on perhosia vatsassa kun ajattelen sitä hui. Kesäleiri loppuu ja oikea elämä odottaa. Tuleekohan tää vuosi tuntumaan unelta? Ainakin jouluna Suomessa käydessä oli vaikea edes ajatella, että tää paikka on ihan tosi olemassa. Toisaalta tää kyllä muuttuu vaan tyhjäksi kuoreksi, kun kaikki läheiset, jotka on tehneet vuodesta sen, mitä se on ollut, lähtee kukin omille teilleen. Groningen sinä mitä se mulle on, lakkaa olemasta olemassa.

Me on nyt alettu sanoa hyvästien yhteydessä, että It's not a goodbye, it's just a see you. Se helpottaa. Edes kuvitelma siitä, että vielä nähdään, auttaa. Silti joidenkin ihmisten kohdalla tekee kipeää niin, että oksettaa. Oon sanonut tän sata kertaa, mutta sanotaan nyt vielä. Vaihtoon lähteminen on varmasti masokistisin temppu, mitä oon tehnyt. Keräät ympärillesi perheen, josta tiedät joutuvas luopumaan. Me tiedettiin alusta asti, että tää päättyy itkuun. Mutta parempi näin. Tää on ollut niiiin sen arvosta.

Taalla ollaan

"Ystäväni ovat henkireikä, pelastusrengas, turvavyö, kaasu, jarru, kytkin ja pitkät valot. He ovat järkeni, kun tulen hulluksi ja hulluus, kun meinaan olla liian järkevä," sanottiin yhdessa blogissa. Mun tuli kotiin ikava. Onneks ootte olemassa, kohta nahdaan <3

Huomenta!

Mmm kello on 7.30 ja istun jo parvekkeella aamukahvin kanssa. Eilen huideltiin kolmissakymmenissä celsiuksissa, nahka loisti kauniin valkoisena rannalla bikineissä (onneksi niin teki muillakin). Oon tullut niinkin omaperäiseen tulokseen, että mun olisi pitänyt syntyä johonkin lämpimään maahan - tää sää pistää kaiken sekasin, koska ei voi tehdä muuta kuin olla ulkona ja nauttia siitä. Tentit kuitenkin lähenevät ja pitäisi jotakuinkin pysyä päiväjärjestyksessä ja käydä koulussa. Eli toisin sanoen: kuusi viikkoa jäljellä, niistä kolme jos opiskelisi ja pääsisi tentit läpi kertayrityksellä, saisi lomailla loput. Eli loppukiri?

...ja toisaalta tästä maasta ei ikinä tiedä, mitä jos sitten sataa? Ja mulla on VAAN kuusi viikkoa jäljellä, pitäähän tästä nauttia! Tänään aion kyllä olla reipas, analysoida runoja ja Raamattua tässä partsilla, käydä salilla ja koulussa. Illalla suunnitelmissa pannukakkubuffet. Katotaan miten maistuu helteessä, eilinen illallinen oli tuore mango ja goudaa (tässä ei mitään kehuja mutta kuinka usein TE saatte tuoretta mangoa? :P nam) ja yöllä bailataan pitkästä (?) aikaa! Huomenna ja ylihuomenna puistoissa järjestetään julkisia piknikkejä musiikilla, katsotaan minkä combon 1800-luvun kirjallisuudesta ja niistä saa. Tot ziens! xxx

Kun meinaa stressata, muista

etta mika tahansa on parempaa kuin kahdenkymmenen vuoden paasta muistella, miten suoritti paivan toisensa jalkeen ja paasi siten paikasta A paamaaraan B. Hyi. Onneksi on mutkia ja makia, niista tulee paljon kivempi tarina.

sydän

Ei jaksa keskittyäääääää

Huomenna ois taas tentti. Kelatkaa, että täällä kirjallisuuden tentissä pitää analysoida ja analyysin tukena tietty siteerata runoja, joita ollaan tutkailtu tähän mennessä kurssilla. ILMAN NIITÄ RUNOJA. Eli sen lisäksi, että oon paikkaillut tietämystäni keskiajan kulttuurista, oon myös koittanut painaa mieleeni jotenkin olennaisen olosia sitaatteja noista runoista.

They drove dark nails through me, the scars are
still visible.
Open wounds of hate, I dared not to harm any of them


Ja tietty pitää olla pilkulleen ja rivit paikoillaan ja näitähän riittää. Motivaatiota tietysti lisää se, että en tajua miksi meidän aivokapasiteettia pitää tuhlata tälläseen roskaan, onko jotain hyötyä?

No joo, oon kuluttanu kirjaston penkkiä viimeset neljä päivää about 8 tuntia päivässä, alkaa vähän kyllästyttää. Tänään koitan kotiopiskelua niin on rajottamattomat tee- ja kahvivarastot. Huomenna on tää spurtti sit ohi ja siirryn esseiden kirjotteluun. Tässäkin kuussa on kyläilijöitä kymmenenä päivänä plus yksi Madridin reissu. Viime syksyn kavereita tulee tänne neljä kappaletta vikalla viikolla, koska 30.4 on kuningattaren synttärit tms ja ihan megaluokan juhlat (kuulemma voittaa Suomen vapun mittakaavassa mutta uskon kun näen).

Jeejee, ei tuu aika pitkäksi! Loppuun olennaisia asioita, joihin mun ajatukset on harhaillut kirjastossa Arthurin seikkailujen sijaan:

• Miten on mahdollista, ettei kaikkialla maailmassa syödä puuroa? Siitä on tullut mun lempiruoka!
• Ensi yöksi on luvattu pakkasta ja lumisadetta, mitä käy puistossa oleville narsissimerille? Ja ylipäänsä edelleen ihmetyttää miten missään voi olla näin skitsofreeninen ilmasto...
• En oo ollut aamujatkoilla ainakaan puoleentoista kuukauteen, pitäisköhän ryhdistäytyä?
• Vastaus: ei, paljon kivempaa istuskella muutamalla, tehdä ruokaa tms ja baari-iltoinakin päästä nukkumaan jo (?) viideltä. Luulen, että raja tuli vastaan, finally.
• Miksi ihmeessä ihmiset suosittelee että mun pitäis lisätä opiskelumotivaatiota käymällä kylvyssä? Ai että tää ei oo tarpeeks tylsää, pitäis istua posliinikulhossa vessassa puoli tuntia tekemättä mitään? Sehän piristää?

Joo ja ei sillä, ei kai tässä stressais jos ei kokoajan huitelis ympäriinsä kahvilla ja leffassa ja pannukakuilla keittiössä. Mut sosiaaliset suhteet on virkeyden kannalta tärkeitä eikös? Äh pitäis varmaan lähteä kävelylle jos tästä tulis jotain. Tai sit:

Ituhippi ilmottautuu

Niin sitä vaan että päivissä on liian vähän tunteja tehdä kaikki se mitä tahtoo ja pitää, t. nimim. alotin just esitelmää sukupuolentutkimuksen artikkelin Women, Philosophy and Sexuality pohjalta. Kello on kymmenen illalla ja sängyn vieressä on vihreetä teetä termosmukissa. Ei kuitenkaan suurta pelkoa, vielä nään jotain koomista siinä, että tähän on päädytty. Voi kun 13-vuotias minä olis nähnyt mut. Se olis varmaan sillä sekunnilla päättänyt hakea kauppikseen.