Perjantai

Perjantain kunniaksi ostettiin lennot Madridiin huhtikuuksi.

Oon fiilistellyt kotiin tulemista kuuntelemalla Ultra Brata.

Käytänköhän tän vuoden aikana loppuun kaikki endorfiinit mitä mussa on?



Edit seuraavana päivänä: EN. Pyöräilin just viis kilsaa ja perille päästessäni korviin ja kurkkuun sattu koska jäätävän tuulen ja rakeiden yhdistelmä ilman pipoa tekee kipeetä. Olin toisaalta jäässä koska housut oli sateesta/rakeista märät ja toisaalta valuin hikeä koska olin just polkenut vastatuulessa sen viis kilsaa (vastatuuli tarkottaa sellasta tuulta että jos lopettaa polkemisen pyörä lähtee taaksepäin). Vinkki niille jotka suunnittelee vaihtoa: älkää lähtekö Hollantiin. Sää täällä osaa vittuilla: kun pääsin perille aurinko alko paistaa eikä sateesta jälkeäkään. Raekuuron aikana ilosesti sisällä istuneet katto mua huvittuneina kun tulin raivoissani vettä tippuen ja hikoillen sisään, vilkas ulos aurinkoon ja sit mua päästä varpaisiin. Kukaan ei oman hyvinvointinsa takia kommentoinut ollenkaan. Käsite huono sää on saanut täällä uuden määritelmän.

Ja arvatkaapa näyttääkö toi mahtipontinen kuva just nyt urpolta. ARGH onneks Vantaalla ei tuule.

Kognitiivinen dissonanssi

Mun viime päivät on menneet näin:

1. Päätän opiskella tehokkaasti koko päivän.
2. En pysty keskittymään, joten teen jotain muuta ("tauko auttaa, kohta alotan")
3. Tunnen huonoa omatuntoa.
4. Kun illansuussa luovutan päivän osalta, päätän opiskella tuplatehokkaasti seuraavana päivänä.
5. Aamulla kierros alkaa alusta.

Tentit on vasta tammikuussa, mutta päätin vakaasti opiskella täällä niin paljon kuin mahdollista, ettei tarvitse käyttää aikaa Suomessa lukemiseen. Itsensä motivointi ilman paineita on vaan hieman vaikeeta. TÄNÄÄN kuitenkin opiskelen tosi tehokkaasti. Kunhan olen kirjottanut blogia. Ja skypettänyt ihan vähän. Ja käynyt lounaalla.

Tai oikeastaan lentokoneessahan ehtii lukea?

Kuva on täältä.