Parantumispäivän blogimerkintä

Oon kipeenä TAAS. Kipeily on tyhmää, koska silloin missaa aina jotain kivaa... Pari viikkoa sitten olin kunnon kuumeessa mutta pistin vitosvaihteen päälle heti kun olin tolpillani ja nyt se kai kostautuu, sillä yskin niin että kämppäkaverit on viemässä mua sairaalaan. Tosin te jotka tiedätte mun yskimistaipumukset tiedätte että se on vaan tavallista yskää joka jonkun kivan geenin (äiti tietää, äiti on murtanut kylkiluun tällä) ansiosta on aika rajun kuuloista. Ja tuntuista. Sympatiaa kiitos siis :)

Anyway tänään olen pysynyt kotona ja myös aion pysyä ja parantua pian. Sillä aikaa voin kertoa teille Hollannin maaseudusta johon oon tutustunut jo kahtena viikonloppuna. Liityin taannoin yhden kaverin kanssa student organisationiin (mikä se on suomeksi, opiskelijajärjestö?), joka järjestää illanistujaisia joissa on yleensä joku puhumassa tai porukkaa väittelemässä erilaisista kansanvälisistä yhteiskunta- ja ihmisoikeusasioista. Englanninkielisiä iltoja on vaan pari kertaa kuussa, mutta oon aika innoissani koska tunnelma on rento ja on kivaa, kun on jotain muutakin tekemistä kuin baareissa juokseminen! Suurin osa porukasta on hollantilaisia, mutta järjestö on kansainvälinen ja ulkomaalaisia on ehkä viidesosa.

Viikko sitten oltiin järjestön kanssa jossain keskellä ei-mitään tutustumassa toisiimme. Oli tosi kivaa ja rentoa, tosin hollantilaisista moni oli noin 19, ja hetkittäin tunsin oloni vähän vanhaksi... Mutta paljon tosi mukavaa porukkaa, tänään olisi pienemmällä porukalla joku dinner ennen illan tapahtumaa mutta sattuneesta syystä en ole menossa.

Viime viikonloppuna olin perjantaista sunnuntaihin erasmusretkellä pohjoisessa Ameland-nimisellä saarella. Aurinko paistoi ja oli superkivaa! Siellä oli iso, hienohiekkainen ranta ja vietettiin perjantai-ilta rannalla kokon äärellä. En muista ikinä, edes mökillä, nähneeni niin paljon tähtiä. Siellä me maattiin rivissä rannalla minä, yks toinen suomalainen, espanjalainen ja bulgarialainen ja yks selitti mikä on linnunrata ja galaksi ja mitä me ylipäänsä tiedetään avaruudesta. Oli aika upea tunnelma ja kun nähtiin falling star, en keksinyt mitä enää toivoisin.

Lauantaina oltiin rannalla ja poljettiin 25 kilometrin lenkki jollekin majakalle peltojen keskellä (yhden maatilan aitauksessa oli hevosten tai lehmien sijaan kameleita). Illallisen ja amerikkalaisten juomapelien jälkeen mentiin hillbillyjen kuumimmalle klubille. Vaihteeksi oli tosi kivaa ja loistava tunnelma aamuun saakka. Sunnuntaina ennen kotiinpaluuta torkuttiin rannalla ja syötiin pähkinöitä. Syytän viikonloppua tästä yskästä, tunsin sen olevan tulossa mutta päätin kärsiä myöhemmin. Nyt sit kärsitään.

Henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä

Vielä täytyy mainita että asun Big Brother -talossa. Tiedättehän miten siinä sarjassa ne aina loppuvaiheessa päätyy kaikki makoilemaan yhdessä kasassa sohvalle? Luulen että tässä meidän talossa käy joidenkin kanssa niin vielä tän syksyn aikana. 

Nyt kun oon kipeänä, kaikki on tosi sympaattisia. Oon saanut niin paljon halauksia ja silityksiä ja lääkkeitä ja tarjoutumisia lähteä kauppaan mun puolesta että! Yks espanjalainen poika sanoi eilen että tää on ihan kun perhe, jaetaan ruokaa toistemme kanssa ja riidellään tiskivuoroista ja siitä kuka unohti pyykit pesukoneeseen. Totta kai vielä kaikki on aika vieraskoreita, mutta luulen että vaikka kaikkien kanssa ei tekis mitään, kävis juhlimassa tai shoppailemassa tms, niin silti tässä muodostuu joku ihmeellinen side kaikkiin, jopa noihin oudolta haiseviin indonesialaisiin (luulen että niillä on joku mauste ruoassa joka saa ne haisemaan tosi kummalta).

Mulla on myös ollut ongelmia tervehtiä kavereita. Oon tottunut siihen, että jos näen jonkun, josta pidän ja jota en oo nähnyt hetkeen, halaan sitä. Täällä tietysti espanjalaiset ja ranskalaiset menee hämilleen kun mä halaan ja ne meinaa antaa poskipusuja. Testattu, halatessa on liian lähellä vaihtaakseen poskipusun puolta kaks tai kolme kertaa. 

Ihme kyllä, kaikki alkaa sopeutua maahan maan tavalla: Hollannissa on aika lailla sama mentaliteetti kuin Suomessa, eli esittäytyessä kätellään ja hyviä kavereita halataan. Oon näiden sopeutumisesta kyllä onnellinen, toivottavasti kohta ei enää tarvii tota moikkaus - ei kun halaus - ei kun oho poskipusu - ai kaks - ai oho kolme - rumbaa.

Mutta joo. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että tää vuosi ei tuu olemaan vaikea. Odotin, että pitäis itsenäistyä ja oppia pärjäämään ihan hirveästi omillaan, mutta luulen, ettei tarviikaan. Haluaisin vieläkin oppia olemaan enemmän yksin ja käymään esimerkiksi yksin kahvilassa opiskelemassa tms. Oon kuitenkin todennut nyt, että ehkä mä ehdin oppia sen myöhemmin. Kahvilassa on nimittäin paljon kivempi opiskella porukalla.

Groningenissa on 1000 suurinpiirtein samanikäistä, jotka kaikki on yksin poissa kotoa, enkä oo koskaan nähnyt näin konkreettisena ihmisten tarvetta luoda yhteisöjä ja kuulua yhteisöön. Ajattelin oivaltavani, että voin olla onnellinen, vaikka mulla ei olis lähellä ketään jolle oon tärkeä. Tähän mennessä oon oivaltanut, että kukaan ei taidakaan haluta olla yksin.

Ihana Groningen

Tykkään tästä kaupungista. Paljon pieniä kahviloita, kanaaleja, puistoa ja puuta, sivukatuja ja joka paikka täynnä pyöriä. Oon niin laiskimus että en ikinä muista ottaa kuvia, mutta mulla on suunnitelmissa varastaa joltain kameraa kantavalta kaverilta vähän kuvia teille, että näette missä asun. Sillä aikaa ainoat maisemakuvat olkaa hyvä:

Tässä on mun yliopisto, se näyttää vähän tylypahkalta torneineen kaikkineen. Groningenia pommitettiin joskus vuonna x niin tää on sekoitus jotain 1900-luvun alun rakennuksia ja uudempia. Pyöräily on täällä taitolaji ja hollantilaiset osaa sen kiitettävästi: ihmiset pyöräilee ja tekstaa, syö, pitää sateenvarjoa, käärii tupakkaa... Pienet lapset matkustaa yleensä korissa pyörän edessä ja isommilla on tietysti omat. Eikä kypärää kenelläkään. Vaihtareille kypärä olis kyllä ihan hyvä hankinta, moni on jo kaatunu aika pahasti. Ite en käy kaupassa pyörällä, koska tuulenpuuskat on niin kovia että jos mulla olis kauppakassi tangolla ja tuulis sivusta niin olisin nurin.

Yks päivä pyöräilin uutta reittiä kouluun ja sain jotain hollanninkielisiä äkäsiä huutoja ihmisiltä. Ihmettelin mikä on vikana, kunnes tajusin: poljin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Tajuttuani tän en voinut edes tehdä mitään, olin nimittäin väärällä puolella kanaalia. Sanoisin että näin ei voi käydä missään muualla kun Hollannissa. (eiks Suomessa sitäpaitsi yksisuuntaisen merkit koske vaan moottoriajoneuvoja?)

Pidän tästä kaupungista päivä päivältä enemmän. Mun huonekin alkaa näyttää jo joltain, oon vähän sisustanut.

Kotitunnelmaa tuo myös se, että kaveripiirit alkaa pikkuhiljaa vakiintua. Tottakai edelleen liikutaan välillä isoissa, vaihtelevissa porukoissa, mutta just eilen puhuttiin että mitä tehtäis jos kaaduttais yksin baarista kotiin pyöräillessä ja luu vaikka murtuis (puheenaiheena oli siis se että kellään ei oo mitään hajua miten terveydenhuolto täällä toimii). Koin ahaa-elämyksen kun tajusin etten epäröis yhtään vaan soittaisin muutamalle tyypille täällä ennen ku miettisin edes järkevästi ambulanssia tai muuta.

Kävin muuten eilen pankissa avaamassa pankkitilin ja virkailija mainosti mulle kotivakuutusta. Kysyi mitä tekisin, jos mun kämppään ois murtauduttu ja kaikki olis viety. Se ei yhtään nauranut kun sanoin että soittaisin äitille.

Ens viikonloppuna lähden kavereiden kanssa matkalle jollekin saarelle Pohjois-Hollannissa, yövytään hostellissa. Siellä pitäis olla tosi kaunista ja tietysti hyvät kemut ja bonfire rannalla. Täällä on jo kylmä, onneks Alisa tulee kuukauden päästä ja tuo mulle vaatteita! Sitä ennen on ehkä ihan pakko vähäsen shoppailla.....

Nyt kun äiti ja sisko on jo mainittu niin sanottakoon vielä että mun teki ihan hulluna eilen mieli isän tekemää kookoskanaa! Aloin kirjottaa listaa ruoista mitä toivon joululomalla Suomessa ja siinä on jo kolme kohtaa :P

Jos tulee asiaa

Hei murut mun numero täällä on +31645522154. Oon myös saanut lahjuksina kaks muuta liittymää joissa on credittiä 30 euron edestä. Jos jollekin tulee siis asiaa ja skype pätkii tms, laittakaa tekstari niin soitan jostain lahjusliittymästä. Nopeimmat saa minuutit!

Jos haluutte lähettää kortteja tai lahjoja tai tulla yllärivisiitille, osoite on Donderslaan 156 9728 KX Groningen.

Tänä aamuna kun heräsin ja aurinko paisto niin ajattelin että täällä tahtoisin olla ainakin vuoden.

Päivitys

Moikka, täällä on ollut aikamoista hulinaa, kuten aika moni on blogitekstien määrästä varmaan huomannut.. Aion kyllä ryhdistäytyä ja alkaa pitämään päiväkirjaa vähän useemmin.

Tässä kuitenkin viimeisen puolentoista viikon tapahtumia: 31.8 alkoi "viralliset" vaihtaripuuhat, jonka tiimoilta oli aluksi käytännön hommia ja sitten viime perjantaista keskiviikkoon kestänyt Introduction week eli käytännössä johdatus Groningenin yöelämään.

Meillä oli pubcrawl, jossa saatiin kahdeksassa eri baarissa shotit (useimmissa kahdet...) ja meno oli sen mukaista. Sain baarimikolta Jägermeister-avainkaulanauhan mun shottitaitojen kunniaksi. Se ei kuitenkaan voita sitä, että mun kaveri pyöräili kotiin skimbasuksen (yhden) kanssa. Se väittää voittaneensa sen jostain kisasta, mutta oltiin kokoajan yhdessä, eikä siellä kyllä mitään kilpailua ollut...

Meidät oli jaettu ryhmiin, mun ryhmästä ne jotka oli paikalla oli kyllä tosi mukavia. Luulen että tavataan vielä yhdessä, jos joku kutsuu kaikki koolle, mutta tuskin kenestäkään niistä tulee mun parhaita kavereita. Täällä tapaa ihan mielettömästi ihmisiä ja kaikki ystävyyssuhteet on vielä aika pinnallisia. Luulen, että nyt kun koulu alkaa ja meno tasaantuu, näkee, kenen kanssa sitä kahviloissa sitten istuu.

Oon tosi ilonen, että pääsin tähän taloon, missä olen. Oon tavannut monia, jotka asuu omassa asunnossa ja niille sosiaaliset tapahtumat on paljon tärkeämpiä. Täällä voi vaan kävellä keittiöön, jos haluaa jutella jonkun kanssa. Eilen illalla istuttiin keittiössä yömyöhään ja kokkailtiin kaikki vuorollamme. Suomalaiset alottaa tunnetusti kokkaamisen viiden-kuuden aikaan ja siitähän väki vaan lisääntyy iltaa myöten. Espanjalaiset alotti yhdeltätoista ja niiden jälkeen mun pitikin alkaa jo puuhata iltapalaa ja teetä!

Kyllä, olin eilen tosi terveellinen ja pysyin kaukana pöydän viinipulloista, sillä tänä aamuna kävin parin tyypin kanssa circuit trainingissa. Syön niin paljon herkkuja ja leipää ja kaljaa että pakko alkaa tehdä jotain. Meillä on tosi halpa (52e vuodessa) yliopistoliikunta. Oon käynyt siellä tällä viikolla jopa kolme kertaa.

Niin vielä siitä introduction weekistä. Meillä oli mm oranssit bileet, missä kaikki pukeutu oranssiin, käytiin kattomassa stand upia, parilla keikalla, museossa, leffassa, urheilemassa (!) ja tietysti miljoonassa pubissa. Keskiviikon päättäjäisbileissä oli teemana Summer of '69 ja mun kylppäri on edelleen pinkki, koska naama oli täynnä sydämiä ja peace-merkkejä (tai koska ei osattu tehdä sitä oikein, mercedes benz -logoja). Kun aamulla poistuin baarista, huomasin, että pyörän valot oli varastettu. Pyörä ei ilmeisesti kelvannut...

Kahdelta mun kaverilta on muuten jo varastettu pyörä. Se taitaa oikeesti olla näiden kansallisurheilulaji.

Ens viikolla alkaa koulu kunnolla, se vähä mitä nyt on ollut vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja yllättävän työläältä. Pitää etsiä joku tasapaino kaiken tän seasta. Onneksi suurimmalla osalla mun kavereista taitaa olla vielä enemmän hommaa kun mulla, eli ainakin ollaan samassa liemessä eikä houkutuksia tehdä kaikkea muuta oo ehkä ihan joka päivä. Aion myös tiistaina mennä kokeilemaan korista pitkästä aikaa, jee!

Alan oppia tuntemaan kaupunkia, tosin vieläkin on suunnitelmissa lähteä tutkimaan pikkukatuja ihan yksin kartan kanssa. Meinasin mennä tänään, mutta oli aurinkoinen ja lämmin  päivä, mikä on täällä superharvinaista, joten mentiin porukalla piknille läheiselle järvelle.

Sää on ainakin yhtä paha kun odotin, ellei pahempi. Mun pitää kasvattaa otsatukka pois, koska keskustaan pyöräilyn jälkeen se ei enää osoita alaspäin. Jatkuvassa tihkusateessa voi myös unohtaa meikkivoiteen. Jälkeenpäin kuvista katsoo varmaan tosi viehättävä naama...

Juu, ehkä tässä vähän ajatusvirtaa, toivottavasti saitte jotain selvää. Nyt pitää lähteä valmistautumaan, mennään tänään johonkin hollantilaisten bileisiin tonne järven rannalle. Vaihtelua ikuiseen vaihtarimeininkiin :)

Tässä vielä vähän kuvia, kirjotan myöhemmin lisää ja selvemmin ja kiinnostavammin.