Perjantai

Perjantain kunniaksi ostettiin lennot Madridiin huhtikuuksi.

Oon fiilistellyt kotiin tulemista kuuntelemalla Ultra Brata.

Käytänköhän tän vuoden aikana loppuun kaikki endorfiinit mitä mussa on?



Edit seuraavana päivänä: EN. Pyöräilin just viis kilsaa ja perille päästessäni korviin ja kurkkuun sattu koska jäätävän tuulen ja rakeiden yhdistelmä ilman pipoa tekee kipeetä. Olin toisaalta jäässä koska housut oli sateesta/rakeista märät ja toisaalta valuin hikeä koska olin just polkenut vastatuulessa sen viis kilsaa (vastatuuli tarkottaa sellasta tuulta että jos lopettaa polkemisen pyörä lähtee taaksepäin). Vinkki niille jotka suunnittelee vaihtoa: älkää lähtekö Hollantiin. Sää täällä osaa vittuilla: kun pääsin perille aurinko alko paistaa eikä sateesta jälkeäkään. Raekuuron aikana ilosesti sisällä istuneet katto mua huvittuneina kun tulin raivoissani vettä tippuen ja hikoillen sisään, vilkas ulos aurinkoon ja sit mua päästä varpaisiin. Kukaan ei oman hyvinvointinsa takia kommentoinut ollenkaan. Käsite huono sää on saanut täällä uuden määritelmän.

Ja arvatkaapa näyttääkö toi mahtipontinen kuva just nyt urpolta. ARGH onneks Vantaalla ei tuule.

Kognitiivinen dissonanssi

Mun viime päivät on menneet näin:

1. Päätän opiskella tehokkaasti koko päivän.
2. En pysty keskittymään, joten teen jotain muuta ("tauko auttaa, kohta alotan")
3. Tunnen huonoa omatuntoa.
4. Kun illansuussa luovutan päivän osalta, päätän opiskella tuplatehokkaasti seuraavana päivänä.
5. Aamulla kierros alkaa alusta.

Tentit on vasta tammikuussa, mutta päätin vakaasti opiskella täällä niin paljon kuin mahdollista, ettei tarvitse käyttää aikaa Suomessa lukemiseen. Itsensä motivointi ilman paineita on vaan hieman vaikeeta. TÄNÄÄN kuitenkin opiskelen tosi tehokkaasti. Kunhan olen kirjottanut blogia. Ja skypettänyt ihan vähän. Ja käynyt lounaalla.

Tai oikeastaan lentokoneessahan ehtii lukea?

Kuva on täältä.

Päivä kanssani

Tykkään bloggaajien "päivä kanssani" -merkinnöistä, minä kanssa! Tätä tein eilen (ja osittain tänään):


8.30 Herään puoli tuntia ennen kellon soimista. Mun unentarve on vähentynyt. Kömmin keittämään puuroa ja avaan hesarin nettisivut.

10 - 12 pyöräilen salille ja nautin vähäisestä ihmismäärästä. Päätän treenata aamusin tästä eteenpäin.

12.30 Jessica soittaa Suomesta ja kertoo että ammattikorkeasta tuli hyväksymiskirje <3

13-14.45 Kuuntelen luentoa viestinnästä virtuaalimaailmoissa. Keskittyminen tuottaa ongelmia.

15.05 Kotiin päästyäni pysähdyn teelle kaverin huoneeseen. Puhutaan siitä miten outoa on, kun täällä ihmisiin tutustuu ilman niiden menneisyyttä. Sain vasta vähän aikaa sitten tietää että mun hyvä kaveri on asunut viis vuotta Vietnamissa lapsena. Miten se ei oo tullut aiemmin puheeksi?

15.30 Lounaalla tapaan kaksi itävaltalaista kaveria jotka on vasta aamupalalla, koska lähti eilen jatkamaan yksien jälkeen. Kiitän onneani että ite lähdin puolilta öin kotiin.

Yritän opiskella. Päädyn siivoamaan huoneen ja katsomaan kaksi jaksoa How I met your motheria.

18.45 Suuntaan pyörän kohti keskustaa. Tänään on suomalaisen kaverin synttärit.

19-21 Ollaan yhden yksin syövän miehen lisäksi ainoat asiakkaat italialaisessa ravintolassa. Luulen, että sen ruokarauha häiriintyy kuuden tytön juoruilusta ja naurunremakoista aika lailla. Tuhotaan litra viiniä.

21.30 Synttärijuhlat pidetään opiskelija-asuntolassa, jossa asuu 300 ihmistä. Kämppis kuiskaa mulle että Thank god we don't live like this. Porukkaa alkaa saapua paikalle ja ilostun, kun tapaan kavereita, joiden en tiennyt olevan tulossa.

23.30 Omenapiirakka, tiramisu ja kiivi-jäämurska-sake-drinkkejä mahassa päätetään, että on aika lähteä baariin

00.30 Päätetään, että on ihan OIKEASTI aika lähteä baariin.

00.45 Baaria valikoidessa mietin, pitäisikö lähteä kotiin.

01.00 Juon kolme Jägermeisteria synttärisankarin kunniaksi.

01.30 Yritän saada kämppikset kiinni, omassakin asuntolassa oli synttärit ja haluaisin yhdistää porukat. Baarissa soi vuorotellen Rihanna ja Spice Girls. Juodaan vielä yhdet jekut. Lopetan kellon katsomisen.

Tapaan kämppikset vakiobaarin ovella. Päätetään lähteä tanssimaan ja vaihdan synttäriporukkaa sulavasti.

Saan käteeni tequilan ja vielä yhden jägermeisterin. Vaihdan tequilan kaverin jekkuun ja skoolataan.

Javier kertoo, että tulee jouluksi Suomeen. Niin sukulaiset muuten, meidän joulupöydässä saattaa istua yksi meksikolainen poika joka osaa laulaa suomeksi heviä. Se lupasi laulaa teille. Tosin sillä on aina suuria suunnitelmia, joten katsotaan mitkä toteutuu.

Strobovalojen välkkeessä ihmiset näyttää epätodellisilta. Tanssin. Onneksi kieltäydyn nousemasta pöydälle, jolla puolet porukasta hyppii.

Puhun norjalaisen kaverin kanssa hollantilaisten poikien kanssa. Toinen niistä sanoo tyhmän vitsin Breivikistä. Tyttö on hetken hiljaa ja sanoo sitten että Do you know I have friends who died there ja lähtee  ulos. Juoksen perään ja se kertoo olleensa nuorempana samalla leirillä monesti ja sitä alkaa itkettää. Silitän sen tukkaa ja se sanoo I love you. Ja kuivaa kyyneleensä ja ilmoittaa tarvitsevansa jotain tosi vahvaa. Tilataan sambucaa.

Strobovalot jatkaa välkkymistä. Löydetään kaverit tanssilattialta, ne tanssii kädet ilmassa.

Päätetään vaihtaa baaria. Ulkona kaveri osottaa jotain poikia ja sanoo talk to them. Käy ilmi että ne on suomalaisia. Toinen on suomenruotsalainen ja puhuu suomea murtaen ja vaihtaa välillä englantiin. Jossain vaiheessa sille tulee paha olo. Sen kaveri sanoo sillä olevan verenpainetauti, se ei kuulemma ole kännissä. Huolestun ja päätän hoitaa tilanteen ruotsiksi. Luulen että mun är du okeit ei auta juurikaan, mutta sille tulee parempi olo.

Päätetään OIKEASTI vaihtaa baaria ja suomalaiset tarttuu mukaan porukkaan. Huomataan, että kello on yli viisi, osa baareista menee jo kiinni.

Joku johdattaa meidät baariin, jossa ollaan oltu muutama kerta puolivahingossa aamuyöllä, mutta kun yritetään tietoisesti mennä sinne, ei ikinä löydetä sitä. Hihkutaan ilosta kaverin kanssa kun päästään taas Narniaan.

Otetaan kisa kuka suomalaisista juo kaljan nopeiten. Häviän.

Tanssitaan ikkunalaudalla. Joku ottaa kuvan ja toivon, ettei se löydy facebookista seuraavana päivänä.

Alkaa pikkuhiljaa väsyttää ja päätetään lähteä kotiin. Matkalla pysähdyn huoltoasemalle ostamaan ruokaa ja huomaan kellon olevan 6.30, hups.

Kotona kämppis yrittää vakuuttaa, että jos nyt polttaa pilveä, huomenna ei oo krapula. Valitsen mieluummin tomaatti-mozzarella-wrapin, joka odottaa laukussa. Osa lähtee vielä jatkoille alakertaan.

11.00 Herään ja kiroan huonoja unenlahjojani. Ilostun kun muistan, että jääkaapissa odottaa wrapin puolikas.

Hahah tän kirjoittamiseen meni varmaan puoli tuntia. Nyt lähden kampaajalle ja sitten metsästän jonkun kämppiksen katsomaan mun kanssa leffaa.

Sukupuolentutkimuksen opiskelu alkaa vaikuttaa

Kävin tänään siellä salikokeessa. Kokelaita oli kolme ja arvioijia kaksi. Salikortin saamiseen ilman neljän tunnin kurssia vaaditaan vähintään vuoden kokemus (mitä mulla ei ehkä aktiivisesti oo mutta ajattelin että urheilutausta kompensoi). Kaikkien piti treenata oma tunnin ohjelma lämmittelyineen ja ne kiersi vahtimassa mitä ja miten tehdään.

Onneks kävin ahkerasti salilla viime kesänä ja muistin vielä mun ohjelman. Toinen ohjaajista nimittäin alussa kysyi ainostaan multa (olin ainoo tyttö) että kuinka pitkä salikokemus mulla on. Ärsytti niin paljon sen epäilykset että vastasin pokkana seittemän vuotta. Se näytti vaikuttuneelta. :D

...meni läpi, sain luvan käydä salilla! Huomenna menen crosstraineriin tuhoomaan osan eilisen leffakarkeista.

Kiinnostavia faktoja

1. Oon viettänyt kolme päivää yhden artikkelin seurassa ja oon sivulla 8. Enkä oo edes facebookannut koko aikaa, sen sijaan tuijottanut tyhjyyteen keskittymiskyvyttömänä noin 10 tuntia.

2. Oon aamuihminen. Vaikka kävisin kuudelta nukkumaan herään yhdeltätoista viimeistään. Tästä seuraa se että meen normaalisti ennen puolta yötä nukkumaan. Tästä seuraa se että vähintään kerran viikossa joku herättää mut kun se ei arvannut että saattaisin nukkua kaheltatoista (okei myönnetään yheltätoista...). Kaikki mun kämppikset on varmaan nähnyt mut yöpuvussa. Tai pyyhkeessä koska toinen suosikkiaika on kehittää jotain asiaa just kun oon suihkussa.

3. Täällä on pimeämpää kun Suomessa koska valoja on vähemmän. Masentavaa.

4. Huomenna menen salille esittelemään kyykkäystaitojani. Täällä pitää todistaa kykynsä ennen kun saa avaimen kuntosalille tai mennä KUUKAUDEN kurssille. Noh ainakin pääsen tositreenaajien seuraan jos ovet käsipainojen maailmaan aukeaa.

5. Söin niljakkainta kalaa ikinä japanilaisessa ravintolassa. Puolivälissä ateriaa sain tietää että se on ankerias.

6. Mulla on ikävä maksamakkaraherkkukurkkuruisleipää.

7. On se oikeesti yhdyssana. Ehkä jotain väliviivoja puuttuu koska maksamakkaraherkkukurkkua ei oo olemassa?

Siirryn taas tuijottamaan tota artikkelia. Aiheena on muuten computer communication ja julkaisuvuosi 1968.

Kirjoitin runon.

Kyllä, ihan itse. Mulla on sellanen kirjallisuuden kurssi jonka nimi on Pleasures of the Text. Se on lähinnä tiukkaa asiaa (niin tiukkaa kun runojen analysointi voi nyt olla), mutta professori on päättänyt, että kirjallisuuden ilon täytyy näkyä myös luennoilla. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että jokaisen luennon alussa parin oppilaan on pitänyt lausua runo ja kertoa miksi valitsi just sen (lausuin Edith Södergrania tosi tunteella).

Tällä viikolla PITI KIRJOITTAA OMA RUNO. Ja jos jollekin on epäselvää niin suhtaudun tälläseen oheistoimintaan vakaumuksellisella kapinallisen yläasteikäisen asenteella. Yhdellä luennolla piti dramatisoida Glaspellin näytelmä ja kieltäydyin kurkkukipuun vedoten (oli oikeesti yskä!).

Mutta täten haluan julkaista hienon runoni. Taustaksi sanottakoon että kun istun koneella, näen ikkunasta moottoritien ja kanaalin.

The silent canal

Speeding cars on a highway

Always seen through glass

Tää on muuten haiku, 5,7 ja 5 tavua. :D Joulukuussa meillä on kirjallisuuden kurssilaisten kanssa Poetry and music night, jossa lausutaan parhaita runoja. Jään odottamaan...

Loma on ohi

...mulla oli nimittäin kahden viikon "loma" = viikon lukuloma ja koeviikko, mutta kun kaikki kurssit jatkuu tammikuulle niin kahden viikon urakka oli kirjottaa kolme esseetä. Urakoin ne alta pois jo ennen viime viikon torstaita, oli muuten vaikeeta tehdä aamusta iltaan koulujuttuja edes muutama päivä kun täällä on tottunut niin rentoon menoon. Pelottavaa, laiskistun kun on liikaa aikaa tehdä mitä huvittaa :D

Sisko tuli torstaina, käytiin Amsterdamissa ja samalla näin rakkaita jotka oli siellä samaan aikaan puolisattumalta <3 Torstai ja perjantai koostui noin 20 tunnista kahvilassa/ravintolassa/baarissa istumista ja tauotonta höpötystä (ja joo yhdestä hiirestä hotellihuoneessa joka tarjosi meille unettoman yön ja ilmaisen aamupalan). Perjantai-iltana puoliltaöin tultiin Groningeniin ja kömmittiin jääkaapin kautta peittojen alle. Oli kivaa, pyöräiltiin, pyörittiin kaupungilla, hengailtiin kämppisten kanssa, bailattiin ja katsottiin Big Bang theorya sängyllä aina kun väsytti. Kun Alisa lähti tiistaina, kävin vielä Utrechtissa moikkaamassa kotikavereita 24 tunnin reissun verran. Kun raahauduin keskiviikkoaamuna yheksältä kotiin kieltämättä nukutti mutta rakkausläheisyysakut on ladattu taas loppusyksyä varten!

Perjantaina täällä oli taas bileet joiden seurauksena tässä opiskelija-asuntolassa ei enää saa pitää juhlia loppusyksynä. Liikaa meteliä ja valituksia ja kieltämättä toi meidän alakerran iso keittiö ja common room näytti taistelutantereelta kun käytiin huvikseen kurkkaamassa sitä aamulla kun tultiin baarista. HUPS... Onneks ei ollut mun juhlat, kaks pöytää nimittäin hajos kun jengi tanssi niiden päällä (toisaalta mitä voi olettaa jos kaksmetrinen hollantilainen päättää esitellä muuvejaan ikean lastulevysen tv-tason päällä???? äly hoi!)

Eilen kävin kaupungilla kahvittelemassa, kokkailtiin ja katsottiin leffaa, ihan kun kotona :) Tänään on ollut ihan tylsää ja kuollutta, ulkona on pimeetä puol kuus ja nyt kaikki lehdetkin varisee puista. Luulin aina että Euroopassa ei oo yhtä masentavan pimeetä syksyä kun Suomessa mutta eipä tästä paljon puutu. Lämpimämpi on kyllä. Tähän masentavaan syksy-mielentilaan voi vaikuttaa myös se, että mun kattolamppu on palanut ja oon viettänyt koko päivän googlettelemalla pelkän pöytälampun valossa keskitysleirejä ja toista maailmansotaa ymmärtääkseni kirjallisuuden kurssille luettavaa kirjaa.. Hyi.

Onneks ens viikolla on paljon kivaa tekemistä ja eilen suunniteltiin joulukuuksi matkat Saksaan joulumarkkinoille (35e sinne ja takasin) ja Pariisiin viikonlopuksi (39e). Keväällä tiedossa Berliini, Madrid, Gent ja Milano. Hiilijalanjälki taka-alalle, täytyy nauttia Euroopan kavereista ja halpalentoyhtiöistä eikö?

Kuvat on googlesta koska mun kamerassa on hiekkaa (don't ask) ja Alisalla on kaikki kivat kuvat sen kamerassa. Huomenna alkaa taas luennot ja uusi kurssikin, nyt on koulua jopa NELJÄ päivää viikossa. En voi uskoa että toka osa syksystä alkaa jo, en uskalla edes ajatella tammikuuta kun melkein kaikki lähtee kotiin. Hmh. Nyt paluu nykyhetkeen, kivaa viikkoa!

Vähän erilaista huomenta

Jotkut lehtikuvat pysäyttää vähän pidemmäksi aikaa.

"Ei sille mitään voi, turha sitä on edes miettiä." Tiedostetaan edes onnekkuutemme jooko.


Ja ei heitetä ruokaa tänään roskiin.

Huomenta

Otin kaksi minuuttia sitten kuvan parvekkeelta:

Nyt sataa kaatamalla. Suomessakin on kuulemma sääilmiöt kohdallaan. Lähden aamupalalle, mukavaa torstaita <3

Päätin jo että tästä en kirjoita koska se on niin kaukana

mutta sitten luin Veeran vaihtoblogia ja sekin oli kertonut päivän uutiset:

Ostin just lentoliput ja olen kotona 21.12-9.1 eli ihan sairaan pitkään! Hollannissa joulu ei ole yhtään niin iso juttu kuin monessa muussa maassa. Joku jopa ihmetteli että "onks kristinusko niin vahva sitten muualla Euroopassa, sehän on Jeesuksen syntymäjuhla?" Täällä kulutusjuhla on jo 5.12, jolloin on joulupukin päivä. Ja se joulupukki tulee Espanjasta. Kieroutunut kulttuuri...

Tän takia koulua on 23.12 asti (skippaan pari luentoa) ja tentit on heti loman jälkeen. Koulukirjat matkustaa myös käymään Suomessa.

Ps. Perjantain juhlista kotiin polkiessa torin ensimmäisillä kauppiailla oli jo kojut pystyssä. Aurinko paistaa ja tänä viikonloppuna on erityisen helppo olla. Ostin paksut lapaset, lämpimän neuletunikan ja fleecelegginsit.

Tai ei se syksy pelkästään harmaa ole

... se on myös kylmän kirkas kauniina päivinä. Eilen illalla oli niin pimeää, että koko syksy alkoi tuntua melankoliselta. Tänä aamuna kuitenkin juoksin tuulessa aaltoilevan, kylmää auringonvaloa heijastavan järven ympäri. Kun käännyin kotikadulle ja hidastin kävelyyn, olo oli reipas ja energinen ja muistin ettei syksy pelkästään villasukkia ja kaakaota ole.

Eikä melankolia oo vielä iskenyt. Lenkin lisäksi oon skypettänyt useamman tunnin, analysoinut Edgar Allan Poea ja Emily Dickinsonia ja lounastanut keittiössä kämppisten kanssa. Illalla käyn kaverilla illanistujaisissa ja jatkan siitä kämppiksen synttäreille. Jos kaikki menee niin kun yleensä tän luokan juhlissa, nukkumaan mennessä paistaa aurinko.

Sanoin äsken Sirulle että aion kirjottaa tänne uudesta kiinnostuksen kohteesta ja tässä tulee: oon alkanut nauttimaan ruoanlaitosta! Oon kokeillut vaikka mitä reseptejä ja nykyään jaksan nähdä vaivaa kauemmin kuin vartin ennen kun ruoka on lautasella. Tuolla keittiössä kokkaa kaiken maailman kokkeja ja usein kuolaan jonkun ihanaa ruokaa. Pari päivää sitten söin brasilialaista stroganoffia, nam!

Lihaa tulee kyllä aika harvoin syötyä, sillä täältä saa tosi hyviä kasvisvaihtoehtoja. Seuraava opintovaihe on opetella tekemään uutta lempparia, falafel-pyöryköitä, itse. Keittiössä on aina seuraa ja on kivaa kokkailla ja höpistä samaan aikaan kaikessa rauhassa. Iltaisin on harvoin kiire mihinkään, joten pikaruokaan ei tarvitse turvautua (paitsi joskus aamuun saakka jatkuneen yön jälkeen take-away-pizza maistuu paremmalta kun yksikään falafeli).

Nyt luen vielä yhden novellin ja ryhdyn valmistautumaan viikonloppuun. Taas on luvattu aurinkoa, tällä hetkellä tuntuu siltä että tää sää vaihtelevuudestaan huolimatta on ihan kestettävissä. Ja aina on tosi reipas olo kun on pyöräillyt tuolla viimassa ja tulee kotiin posket punaisina. Jotain terveellistä sentään näiden turmeltuneiden elintapojen sekaan.

Ps. Viime viikon torstaina tuli ekaa kertaa ikävä kaikkia. Onneksi se meni ohi pian kun muistin ettei tärkeät katoa mihinkään.

Syksy tuli

Täällä on jo syksy, mutta syksy täällä ei oo punaoranssikeltanen vaan lähinnä harmaa... Iltasin koti tuntuu kivalta ja mun huoneessa on kynttilöitä. Eilen oli keskiviikko eli Groningenin bilepäivä ja me keitettiin kolme litraa teetä ja paistettiin iso kasa lettuja. Täällä niitä syödään suklaamaapähkinävoin kanssa eikä hillolla, silti nam. Eikä tehnyt tippaakaan mieli lähteä pyöräilemään pimeään.

Tänään kahvilla mun kaveri sano että se lähettää kerran viikossa kuulumiset meilillä kaikille sukulaisille. Sanoi, että nyt ei enää oikein ole uutta kerrottavaa ja ekaa kertaa se laittaa vaan, että kaikki on hyvin ja rullaa niinkun tähänkin asti. Salakavalasti arki on alkanut.

Arki on kivaa. Jos ihminen sairastuu tai käy jotain muuta niin, että elämä ja päivärytmit muuttuu kokonaan, ei se kaipaa elämän erikoisimpia tai mieleenpainuvimpia kokemuksia. Silloin kaipaa arkisia, kotoisia asioita. Tavallisia keskusteluja, ruokakauppaa, lenkkipolkua, niitä naamoja joita näkee päivittäin. Jos kaiken menettänyt ihminen kaipaa eniten harmaata arkea, arkisten asioiden täytyy olla elämässä loppujen lopuksi tärkeintä?

Siksi oonkin tosi iloinen siitä, että mun arki täällä on gezellig. Gezellig on hollantilaisten lempisana ja ylpeydenaihe, koska sitä ei voi kääntää muille kielille. Se on jonkunlainen mukavan, kotoisan, kivan, rennon ja hauskan sekoitus. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sanan. Elämän Groningenissa sanotaan olevan ylipäänsä gezellig ja olen tästä kyllä samaa mieltä. Gezellig on kiva sana, koska se sekoittaa aktiivisuuden ja lämpöisen rentouden - täällä ilta ulkona on mutkaton, ei koskaan hienosteleva, ja ilta kotona on aina hauska, ei koskaan unelias.

Huomenna on vapaapäivä, kirjoitan lisää sitten. Nyt lähden parille blues-baariin - ollaan gezelligheitin ytimessä.

Parantumispäivän blogimerkintä

Oon kipeenä TAAS. Kipeily on tyhmää, koska silloin missaa aina jotain kivaa... Pari viikkoa sitten olin kunnon kuumeessa mutta pistin vitosvaihteen päälle heti kun olin tolpillani ja nyt se kai kostautuu, sillä yskin niin että kämppäkaverit on viemässä mua sairaalaan. Tosin te jotka tiedätte mun yskimistaipumukset tiedätte että se on vaan tavallista yskää joka jonkun kivan geenin (äiti tietää, äiti on murtanut kylkiluun tällä) ansiosta on aika rajun kuuloista. Ja tuntuista. Sympatiaa kiitos siis :)

Anyway tänään olen pysynyt kotona ja myös aion pysyä ja parantua pian. Sillä aikaa voin kertoa teille Hollannin maaseudusta johon oon tutustunut jo kahtena viikonloppuna. Liityin taannoin yhden kaverin kanssa student organisationiin (mikä se on suomeksi, opiskelijajärjestö?), joka järjestää illanistujaisia joissa on yleensä joku puhumassa tai porukkaa väittelemässä erilaisista kansanvälisistä yhteiskunta- ja ihmisoikeusasioista. Englanninkielisiä iltoja on vaan pari kertaa kuussa, mutta oon aika innoissani koska tunnelma on rento ja on kivaa, kun on jotain muutakin tekemistä kuin baareissa juokseminen! Suurin osa porukasta on hollantilaisia, mutta järjestö on kansainvälinen ja ulkomaalaisia on ehkä viidesosa.

Viikko sitten oltiin järjestön kanssa jossain keskellä ei-mitään tutustumassa toisiimme. Oli tosi kivaa ja rentoa, tosin hollantilaisista moni oli noin 19, ja hetkittäin tunsin oloni vähän vanhaksi... Mutta paljon tosi mukavaa porukkaa, tänään olisi pienemmällä porukalla joku dinner ennen illan tapahtumaa mutta sattuneesta syystä en ole menossa.

Viime viikonloppuna olin perjantaista sunnuntaihin erasmusretkellä pohjoisessa Ameland-nimisellä saarella. Aurinko paistoi ja oli superkivaa! Siellä oli iso, hienohiekkainen ranta ja vietettiin perjantai-ilta rannalla kokon äärellä. En muista ikinä, edes mökillä, nähneeni niin paljon tähtiä. Siellä me maattiin rivissä rannalla minä, yks toinen suomalainen, espanjalainen ja bulgarialainen ja yks selitti mikä on linnunrata ja galaksi ja mitä me ylipäänsä tiedetään avaruudesta. Oli aika upea tunnelma ja kun nähtiin falling star, en keksinyt mitä enää toivoisin.

Lauantaina oltiin rannalla ja poljettiin 25 kilometrin lenkki jollekin majakalle peltojen keskellä (yhden maatilan aitauksessa oli hevosten tai lehmien sijaan kameleita). Illallisen ja amerikkalaisten juomapelien jälkeen mentiin hillbillyjen kuumimmalle klubille. Vaihteeksi oli tosi kivaa ja loistava tunnelma aamuun saakka. Sunnuntaina ennen kotiinpaluuta torkuttiin rannalla ja syötiin pähkinöitä. Syytän viikonloppua tästä yskästä, tunsin sen olevan tulossa mutta päätin kärsiä myöhemmin. Nyt sit kärsitään.

Henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä

Vielä täytyy mainita että asun Big Brother -talossa. Tiedättehän miten siinä sarjassa ne aina loppuvaiheessa päätyy kaikki makoilemaan yhdessä kasassa sohvalle? Luulen että tässä meidän talossa käy joidenkin kanssa niin vielä tän syksyn aikana. 

Nyt kun oon kipeänä, kaikki on tosi sympaattisia. Oon saanut niin paljon halauksia ja silityksiä ja lääkkeitä ja tarjoutumisia lähteä kauppaan mun puolesta että! Yks espanjalainen poika sanoi eilen että tää on ihan kun perhe, jaetaan ruokaa toistemme kanssa ja riidellään tiskivuoroista ja siitä kuka unohti pyykit pesukoneeseen. Totta kai vielä kaikki on aika vieraskoreita, mutta luulen että vaikka kaikkien kanssa ei tekis mitään, kävis juhlimassa tai shoppailemassa tms, niin silti tässä muodostuu joku ihmeellinen side kaikkiin, jopa noihin oudolta haiseviin indonesialaisiin (luulen että niillä on joku mauste ruoassa joka saa ne haisemaan tosi kummalta).

Mulla on myös ollut ongelmia tervehtiä kavereita. Oon tottunut siihen, että jos näen jonkun, josta pidän ja jota en oo nähnyt hetkeen, halaan sitä. Täällä tietysti espanjalaiset ja ranskalaiset menee hämilleen kun mä halaan ja ne meinaa antaa poskipusuja. Testattu, halatessa on liian lähellä vaihtaakseen poskipusun puolta kaks tai kolme kertaa. 

Ihme kyllä, kaikki alkaa sopeutua maahan maan tavalla: Hollannissa on aika lailla sama mentaliteetti kuin Suomessa, eli esittäytyessä kätellään ja hyviä kavereita halataan. Oon näiden sopeutumisesta kyllä onnellinen, toivottavasti kohta ei enää tarvii tota moikkaus - ei kun halaus - ei kun oho poskipusu - ai kaks - ai oho kolme - rumbaa.

Mutta joo. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että tää vuosi ei tuu olemaan vaikea. Odotin, että pitäis itsenäistyä ja oppia pärjäämään ihan hirveästi omillaan, mutta luulen, ettei tarviikaan. Haluaisin vieläkin oppia olemaan enemmän yksin ja käymään esimerkiksi yksin kahvilassa opiskelemassa tms. Oon kuitenkin todennut nyt, että ehkä mä ehdin oppia sen myöhemmin. Kahvilassa on nimittäin paljon kivempi opiskella porukalla.

Groningenissa on 1000 suurinpiirtein samanikäistä, jotka kaikki on yksin poissa kotoa, enkä oo koskaan nähnyt näin konkreettisena ihmisten tarvetta luoda yhteisöjä ja kuulua yhteisöön. Ajattelin oivaltavani, että voin olla onnellinen, vaikka mulla ei olis lähellä ketään jolle oon tärkeä. Tähän mennessä oon oivaltanut, että kukaan ei taidakaan haluta olla yksin.

Ihana Groningen

Tykkään tästä kaupungista. Paljon pieniä kahviloita, kanaaleja, puistoa ja puuta, sivukatuja ja joka paikka täynnä pyöriä. Oon niin laiskimus että en ikinä muista ottaa kuvia, mutta mulla on suunnitelmissa varastaa joltain kameraa kantavalta kaverilta vähän kuvia teille, että näette missä asun. Sillä aikaa ainoat maisemakuvat olkaa hyvä:

Tässä on mun yliopisto, se näyttää vähän tylypahkalta torneineen kaikkineen. Groningenia pommitettiin joskus vuonna x niin tää on sekoitus jotain 1900-luvun alun rakennuksia ja uudempia. Pyöräily on täällä taitolaji ja hollantilaiset osaa sen kiitettävästi: ihmiset pyöräilee ja tekstaa, syö, pitää sateenvarjoa, käärii tupakkaa... Pienet lapset matkustaa yleensä korissa pyörän edessä ja isommilla on tietysti omat. Eikä kypärää kenelläkään. Vaihtareille kypärä olis kyllä ihan hyvä hankinta, moni on jo kaatunu aika pahasti. Ite en käy kaupassa pyörällä, koska tuulenpuuskat on niin kovia että jos mulla olis kauppakassi tangolla ja tuulis sivusta niin olisin nurin.

Yks päivä pyöräilin uutta reittiä kouluun ja sain jotain hollanninkielisiä äkäsiä huutoja ihmisiltä. Ihmettelin mikä on vikana, kunnes tajusin: poljin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Tajuttuani tän en voinut edes tehdä mitään, olin nimittäin väärällä puolella kanaalia. Sanoisin että näin ei voi käydä missään muualla kun Hollannissa. (eiks Suomessa sitäpaitsi yksisuuntaisen merkit koske vaan moottoriajoneuvoja?)

Pidän tästä kaupungista päivä päivältä enemmän. Mun huonekin alkaa näyttää jo joltain, oon vähän sisustanut.

Kotitunnelmaa tuo myös se, että kaveripiirit alkaa pikkuhiljaa vakiintua. Tottakai edelleen liikutaan välillä isoissa, vaihtelevissa porukoissa, mutta just eilen puhuttiin että mitä tehtäis jos kaaduttais yksin baarista kotiin pyöräillessä ja luu vaikka murtuis (puheenaiheena oli siis se että kellään ei oo mitään hajua miten terveydenhuolto täällä toimii). Koin ahaa-elämyksen kun tajusin etten epäröis yhtään vaan soittaisin muutamalle tyypille täällä ennen ku miettisin edes järkevästi ambulanssia tai muuta.

Kävin muuten eilen pankissa avaamassa pankkitilin ja virkailija mainosti mulle kotivakuutusta. Kysyi mitä tekisin, jos mun kämppään ois murtauduttu ja kaikki olis viety. Se ei yhtään nauranut kun sanoin että soittaisin äitille.

Ens viikonloppuna lähden kavereiden kanssa matkalle jollekin saarelle Pohjois-Hollannissa, yövytään hostellissa. Siellä pitäis olla tosi kaunista ja tietysti hyvät kemut ja bonfire rannalla. Täällä on jo kylmä, onneks Alisa tulee kuukauden päästä ja tuo mulle vaatteita! Sitä ennen on ehkä ihan pakko vähäsen shoppailla.....

Nyt kun äiti ja sisko on jo mainittu niin sanottakoon vielä että mun teki ihan hulluna eilen mieli isän tekemää kookoskanaa! Aloin kirjottaa listaa ruoista mitä toivon joululomalla Suomessa ja siinä on jo kolme kohtaa :P

Jos tulee asiaa

Hei murut mun numero täällä on +31645522154. Oon myös saanut lahjuksina kaks muuta liittymää joissa on credittiä 30 euron edestä. Jos jollekin tulee siis asiaa ja skype pätkii tms, laittakaa tekstari niin soitan jostain lahjusliittymästä. Nopeimmat saa minuutit!

Jos haluutte lähettää kortteja tai lahjoja tai tulla yllärivisiitille, osoite on Donderslaan 156 9728 KX Groningen.

Tänä aamuna kun heräsin ja aurinko paisto niin ajattelin että täällä tahtoisin olla ainakin vuoden.

Päivitys

Moikka, täällä on ollut aikamoista hulinaa, kuten aika moni on blogitekstien määrästä varmaan huomannut.. Aion kyllä ryhdistäytyä ja alkaa pitämään päiväkirjaa vähän useemmin.

Tässä kuitenkin viimeisen puolentoista viikon tapahtumia: 31.8 alkoi "viralliset" vaihtaripuuhat, jonka tiimoilta oli aluksi käytännön hommia ja sitten viime perjantaista keskiviikkoon kestänyt Introduction week eli käytännössä johdatus Groningenin yöelämään.

Meillä oli pubcrawl, jossa saatiin kahdeksassa eri baarissa shotit (useimmissa kahdet...) ja meno oli sen mukaista. Sain baarimikolta Jägermeister-avainkaulanauhan mun shottitaitojen kunniaksi. Se ei kuitenkaan voita sitä, että mun kaveri pyöräili kotiin skimbasuksen (yhden) kanssa. Se väittää voittaneensa sen jostain kisasta, mutta oltiin kokoajan yhdessä, eikä siellä kyllä mitään kilpailua ollut...

Meidät oli jaettu ryhmiin, mun ryhmästä ne jotka oli paikalla oli kyllä tosi mukavia. Luulen että tavataan vielä yhdessä, jos joku kutsuu kaikki koolle, mutta tuskin kenestäkään niistä tulee mun parhaita kavereita. Täällä tapaa ihan mielettömästi ihmisiä ja kaikki ystävyyssuhteet on vielä aika pinnallisia. Luulen, että nyt kun koulu alkaa ja meno tasaantuu, näkee, kenen kanssa sitä kahviloissa sitten istuu.

Oon tosi ilonen, että pääsin tähän taloon, missä olen. Oon tavannut monia, jotka asuu omassa asunnossa ja niille sosiaaliset tapahtumat on paljon tärkeämpiä. Täällä voi vaan kävellä keittiöön, jos haluaa jutella jonkun kanssa. Eilen illalla istuttiin keittiössä yömyöhään ja kokkailtiin kaikki vuorollamme. Suomalaiset alottaa tunnetusti kokkaamisen viiden-kuuden aikaan ja siitähän väki vaan lisääntyy iltaa myöten. Espanjalaiset alotti yhdeltätoista ja niiden jälkeen mun pitikin alkaa jo puuhata iltapalaa ja teetä!

Kyllä, olin eilen tosi terveellinen ja pysyin kaukana pöydän viinipulloista, sillä tänä aamuna kävin parin tyypin kanssa circuit trainingissa. Syön niin paljon herkkuja ja leipää ja kaljaa että pakko alkaa tehdä jotain. Meillä on tosi halpa (52e vuodessa) yliopistoliikunta. Oon käynyt siellä tällä viikolla jopa kolme kertaa.

Niin vielä siitä introduction weekistä. Meillä oli mm oranssit bileet, missä kaikki pukeutu oranssiin, käytiin kattomassa stand upia, parilla keikalla, museossa, leffassa, urheilemassa (!) ja tietysti miljoonassa pubissa. Keskiviikon päättäjäisbileissä oli teemana Summer of '69 ja mun kylppäri on edelleen pinkki, koska naama oli täynnä sydämiä ja peace-merkkejä (tai koska ei osattu tehdä sitä oikein, mercedes benz -logoja). Kun aamulla poistuin baarista, huomasin, että pyörän valot oli varastettu. Pyörä ei ilmeisesti kelvannut...

Kahdelta mun kaverilta on muuten jo varastettu pyörä. Se taitaa oikeesti olla näiden kansallisurheilulaji.

Ens viikolla alkaa koulu kunnolla, se vähä mitä nyt on ollut vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja yllättävän työläältä. Pitää etsiä joku tasapaino kaiken tän seasta. Onneksi suurimmalla osalla mun kavereista taitaa olla vielä enemmän hommaa kun mulla, eli ainakin ollaan samassa liemessä eikä houkutuksia tehdä kaikkea muuta oo ehkä ihan joka päivä. Aion myös tiistaina mennä kokeilemaan korista pitkästä aikaa, jee!

Alan oppia tuntemaan kaupunkia, tosin vieläkin on suunnitelmissa lähteä tutkimaan pikkukatuja ihan yksin kartan kanssa. Meinasin mennä tänään, mutta oli aurinkoinen ja lämmin  päivä, mikä on täällä superharvinaista, joten mentiin porukalla piknille läheiselle järvelle.

Sää on ainakin yhtä paha kun odotin, ellei pahempi. Mun pitää kasvattaa otsatukka pois, koska keskustaan pyöräilyn jälkeen se ei enää osoita alaspäin. Jatkuvassa tihkusateessa voi myös unohtaa meikkivoiteen. Jälkeenpäin kuvista katsoo varmaan tosi viehättävä naama...

Juu, ehkä tässä vähän ajatusvirtaa, toivottavasti saitte jotain selvää. Nyt pitää lähteä valmistautumaan, mennään tänään johonkin hollantilaisten bileisiin tonne järven rannalle. Vaihtelua ikuiseen vaihtarimeininkiin :)

Tässä vielä vähän kuvia, kirjotan myöhemmin lisää ja selvemmin ja kiinnostavammin.

Täällä ollaan!

Toka päivä ja nyt jo on darra. Lähtöorientaatiossa yks Amsterdamissa viime kevään ollut tyttö sano et Hollannissa kaikki maksaa, mut Groningenissa ainakaan pyörät ja alkoholi ei maksa juuri mitään.

Tulin myöhään sunnuntai-iltana henkisesti ja fyysisesti ihan rättiväsyneenä. Onneks ne, jotka oli ollu täällä sen viikon oli dokannu jo muutaman päivän putken ja oli nukkumassa kun saavuin: erasmusmeininkejä ei siis tarvinnu alottaa ihan heti.

Kun heräsin aamulla vieraasta paikasta, kävi kyllä mielessä et mihin mä oon pääni pistänyt. Huone on iso, mut kalusteita ei juurikaan ole. Rautaseen hetekaan ja keltasiin reikäsiin seiniin tuo kivan lisän tahrat vihreessä kokolattiamatossa.

Tässä huoneessa on ennen mua asunu joku espanjalainen Toni (tiedän tän koska se on kirjottanu nimensä tussilla kokolattiamattoon ja liimannu oven ulkopuolelle Espanja-tarran jota en saa irti). Oven ulkopuolella on myös kivoja sydämen muotosia tarroja, joihin on piirrelty munan kuvia ja mm. teksti I like to suck toes. Nää kaikki asiat huomioon ottaen noi valkoset tahrat lattiassa on aika epäilyttäviä... Yritin muuten irrottaa ton I like to suck toes -tekstin mut sain irti vaan sanan toes. Että näin.

Uskomatonta mutta totta, luulen kestäväni tän huoneen koska tässä talossa asuu aika kivoja tyyppejä! Meitä on 66, tosin kaikki ei oo vielä tullut. Aiemmin tulleet on ollu tosi ihania, auttanu nettiongelmissa ja näyttäny kaupunkia. Keittiö, jonka jakaa 22 ihmistä, on aika kiva ja siellä on melkeen aina joku hengaamassa jos tulee tylsää.

Eilen hengailtiin kämpällä, pelattiin pöytätennistä ja bilistä oleskelutilassa (aion muuten olla huippuhyvä noissa tän vuoden jälkeen!) ja illalla lähettiin kattomaan stand upia ja siitä baariin. Jopa maanantai-iltana täällä on porukkaa liikkeellä, outoo. Oli kivaa, mentiin parin kilsan matka pyörillä.

Ostin mun ihanan maailman rumimman miestenpyörän yheltä pojalta, joka asuu tässä talossa. Makso huimat 20 euroa. Sain alennusta koska siinä on jalkajarrut mitä kukaan täällä ei ilmeisesti osaa käyttää... Ei toi pyöräily kyllä mitään urheilua oo, rullaillaan tasasella maalla 20 minuuttia päivässä. Mun yliopisto onkin ihan lähellä, olin kattonu väärän paikan.

Ja en oo muuten nähnyt vielä kenenkään polttavan täällä sisällä yhtään mitään. Alkoholia ja pilveä ei saa saman katon alta kaupungilla ja ainakin eilen pysyteltiin vaan paikoissa, mistä sai jekkushotteja. Luulen että selviän sittenkin jotakuinkin normaalin hajusena kotiin jouluna.

Tänään kävin yliopistolla ja shoppailemassa parin tytön kanssa täältä. Seuraavaks aion lähteä lenkille kartan kanssa. Huomenna alkaa jotain vaihtarihappeningeja. Koitan kirjotella tänne mahdollisimman usein, voin sit printata nää tekstit ja lukea joskus parinkymmenen vuoden päästä ja ajatella et thank god enää ei tarvii tehdä tollasta!

Ps Mulla on ihan vähän ikävä kotikavereita, mut ette tiedäkään miten paljon helpottaa että ootte jo mun elämässä. Ihan sama oikeestaan mitä täällä käy ja millasiin ihmisiin tutustun, luulen nimittäin että tunnen jo kaikki maailman kivoimmat tyypit! PUS!