Ja niin pitkään tuntui että tää on loputonta

Mun huone on tyhjä. Jos kamera toimisi, ottaisin kuvan tästä surkeudesta mutta se rähjääntyi reissussa niinkun minäkin. Kotona sitten leikkaan tukan, puen kivat vaatteet ja alan etsiä palikoita suomielämään. Nyt tää on torstaihin saakka vaan oman vuoron odottelua. Vikat bileet on jo pidetty, vikat darrapizzat syöty ja hyvästelyjen melodraama jatkunut jo yli viikon - niin kauan, että luulee jo, että siihen turtuu ja taas huomaa, että itkettää. Kaikki viimeset bileet (kyllä, täällä käsite vikat bileet on monikko, pitäähän jokaisen lähtöä juhlia erikseen) on ollut aika tragikoomisia: baarista toiseen siihen asti, että aurinko nousee, matkalla tanssia ja euron shotteja - mutta kokoajan joku itkee. Ihan tosi, kun yksi lopettaa, toinen alottaa ja mikä parasta, se ei juuri hidasta menoa - party rock is in the hooouuuse toniiiight pauhaa pimeässä baarissa ja ne, joita ei itketä toteaa, että I'm too drunk to cry right now. Ja halaa sitä itkevää ja yhdessä todetaan, että nyt tarvitaan shotit. Huoh.

Vartin päästä pitää taas hyvästellä yksi ystävä, sen jälkeen matka käy Wienin kautta Suomeen. Tätä lähtöä on tehty jo niin kauan, että on kyllä kiva päästä kotiin. Itseasiassa mulla on perhosia vatsassa kun ajattelen sitä hui. Kesäleiri loppuu ja oikea elämä odottaa. Tuleekohan tää vuosi tuntumaan unelta? Ainakin jouluna Suomessa käydessä oli vaikea edes ajatella, että tää paikka on ihan tosi olemassa. Toisaalta tää kyllä muuttuu vaan tyhjäksi kuoreksi, kun kaikki läheiset, jotka on tehneet vuodesta sen, mitä se on ollut, lähtee kukin omille teilleen. Groningen sinä mitä se mulle on, lakkaa olemasta olemassa.

Me on nyt alettu sanoa hyvästien yhteydessä, että It's not a goodbye, it's just a see you. Se helpottaa. Edes kuvitelma siitä, että vielä nähdään, auttaa. Silti joidenkin ihmisten kohdalla tekee kipeää niin, että oksettaa. Oon sanonut tän sata kertaa, mutta sanotaan nyt vielä. Vaihtoon lähteminen on varmasti masokistisin temppu, mitä oon tehnyt. Keräät ympärillesi perheen, josta tiedät joutuvas luopumaan. Me tiedettiin alusta asti, että tää päättyy itkuun. Mutta parempi näin. Tää on ollut niiiin sen arvosta.