Oon fiilistellyt kotiin tulemista kuuntelemalla Ultra Brata.
Käytänköhän tän vuoden aikana loppuun kaikki endorfiinit mitä mussa on?
Edit seuraavana päivänä: EN. Pyöräilin just viis kilsaa ja perille päästessäni korviin ja kurkkuun sattu koska jäätävän tuulen ja rakeiden yhdistelmä ilman pipoa tekee kipeetä. Olin toisaalta jäässä koska housut oli sateesta/rakeista märät ja toisaalta valuin hikeä koska olin just polkenut vastatuulessa sen viis kilsaa (vastatuuli tarkottaa sellasta tuulta että jos lopettaa polkemisen pyörä lähtee taaksepäin). Vinkki niille jotka suunnittelee vaihtoa: älkää lähtekö Hollantiin. Sää täällä osaa vittuilla: kun pääsin perille aurinko alko paistaa eikä sateesta jälkeäkään. Raekuuron aikana ilosesti sisällä istuneet katto mua huvittuneina kun tulin raivoissani vettä tippuen ja hikoillen sisään, vilkas ulos aurinkoon ja sit mua päästä varpaisiin. Kukaan ei oman hyvinvointinsa takia kommentoinut ollenkaan. Käsite huono sää on saanut täällä uuden määritelmän.
Ja arvatkaapa näyttääkö toi mahtipontinen kuva just nyt urpolta. ARGH onneks Vantaalla ei tuule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti