Eikä melankolia oo vielä iskenyt. Lenkin lisäksi oon skypettänyt useamman tunnin, analysoinut Edgar Allan Poea ja Emily Dickinsonia ja lounastanut keittiössä kämppisten kanssa. Illalla käyn kaverilla illanistujaisissa ja jatkan siitä kämppiksen synttäreille. Jos kaikki menee niin kun yleensä tän luokan juhlissa, nukkumaan mennessä paistaa aurinko.
Sanoin äsken Sirulle että aion kirjottaa tänne uudesta kiinnostuksen kohteesta ja tässä tulee: oon alkanut nauttimaan ruoanlaitosta! Oon kokeillut vaikka mitä reseptejä ja nykyään jaksan nähdä vaivaa kauemmin kuin vartin ennen kun ruoka on lautasella. Tuolla keittiössä kokkaa kaiken maailman kokkeja ja usein kuolaan jonkun ihanaa ruokaa. Pari päivää sitten söin brasilialaista stroganoffia, nam!
Lihaa tulee kyllä aika harvoin syötyä, sillä täältä saa tosi hyviä kasvisvaihtoehtoja. Seuraava opintovaihe on opetella tekemään uutta lempparia, falafel-pyöryköitä, itse. Keittiössä on aina seuraa ja on kivaa kokkailla ja höpistä samaan aikaan kaikessa rauhassa. Iltaisin on harvoin kiire mihinkään, joten pikaruokaan ei tarvitse turvautua (paitsi joskus aamuun saakka jatkuneen yön jälkeen take-away-pizza maistuu paremmalta kun yksikään falafeli).
Nyt luen vielä yhden novellin ja ryhdyn valmistautumaan viikonloppuun. Taas on luvattu aurinkoa, tällä hetkellä tuntuu siltä että tää sää vaihtelevuudestaan huolimatta on ihan kestettävissä. Ja aina on tosi reipas olo kun on pyöräillyt tuolla viimassa ja tulee kotiin posket punaisina. Jotain terveellistä sentään näiden turmeltuneiden elintapojen sekaan.
Ps. Viime viikon torstaina tuli ekaa kertaa ikävä kaikkia. Onneksi se meni ohi pian kun muistin ettei tärkeät katoa mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti