Syksy tuli

Täällä on jo syksy, mutta syksy täällä ei oo punaoranssikeltanen vaan lähinnä harmaa... Iltasin koti tuntuu kivalta ja mun huoneessa on kynttilöitä. Eilen oli keskiviikko eli Groningenin bilepäivä ja me keitettiin kolme litraa teetä ja paistettiin iso kasa lettuja. Täällä niitä syödään suklaamaapähkinävoin kanssa eikä hillolla, silti nam. Eikä tehnyt tippaakaan mieli lähteä pyöräilemään pimeään.

Tänään kahvilla mun kaveri sano että se lähettää kerran viikossa kuulumiset meilillä kaikille sukulaisille. Sanoi, että nyt ei enää oikein ole uutta kerrottavaa ja ekaa kertaa se laittaa vaan, että kaikki on hyvin ja rullaa niinkun tähänkin asti. Salakavalasti arki on alkanut.

Arki on kivaa. Jos ihminen sairastuu tai käy jotain muuta niin, että elämä ja päivärytmit muuttuu kokonaan, ei se kaipaa elämän erikoisimpia tai mieleenpainuvimpia kokemuksia. Silloin kaipaa arkisia, kotoisia asioita. Tavallisia keskusteluja, ruokakauppaa, lenkkipolkua, niitä naamoja joita näkee päivittäin. Jos kaiken menettänyt ihminen kaipaa eniten harmaata arkea, arkisten asioiden täytyy olla elämässä loppujen lopuksi tärkeintä?

Siksi oonkin tosi iloinen siitä, että mun arki täällä on gezellig. Gezellig on hollantilaisten lempisana ja ylpeydenaihe, koska sitä ei voi kääntää muille kielille. Se on jonkunlainen mukavan, kotoisan, kivan, rennon ja hauskan sekoitus. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sanan. Elämän Groningenissa sanotaan olevan ylipäänsä gezellig ja olen tästä kyllä samaa mieltä. Gezellig on kiva sana, koska se sekoittaa aktiivisuuden ja lämpöisen rentouden - täällä ilta ulkona on mutkaton, ei koskaan hienosteleva, ja ilta kotona on aina hauska, ei koskaan unelias.

Huomenna on vapaapäivä, kirjoitan lisää sitten. Nyt lähden parille blues-baariin - ollaan gezelligheitin ytimessä.