Kirjoitin runon.

Kyllä, ihan itse. Mulla on sellanen kirjallisuuden kurssi jonka nimi on Pleasures of the Text. Se on lähinnä tiukkaa asiaa (niin tiukkaa kun runojen analysointi voi nyt olla), mutta professori on päättänyt, että kirjallisuuden ilon täytyy näkyä myös luennoilla. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että jokaisen luennon alussa parin oppilaan on pitänyt lausua runo ja kertoa miksi valitsi just sen (lausuin Edith Södergrania tosi tunteella).

Tällä viikolla PITI KIRJOITTAA OMA RUNO. Ja jos jollekin on epäselvää niin suhtaudun tälläseen oheistoimintaan vakaumuksellisella kapinallisen yläasteikäisen asenteella. Yhdellä luennolla piti dramatisoida Glaspellin näytelmä ja kieltäydyin kurkkukipuun vedoten (oli oikeesti yskä!).

Mutta täten haluan julkaista hienon runoni. Taustaksi sanottakoon että kun istun koneella, näen ikkunasta moottoritien ja kanaalin.

The silent canal

Speeding cars on a highway

Always seen through glass

Tää on muuten haiku, 5,7 ja 5 tavua. :D Joulukuussa meillä on kirjallisuuden kurssilaisten kanssa Poetry and music night, jossa lausutaan parhaita runoja. Jään odottamaan...