23 and life?

Kesäleiri jatkuu taas. Kotona oli kivaa käydä, vaikka ei sitä paikasta toiseen juoksemista voi oikein lomaksi kutsua. Mutta mikäs on juostessa kun aina määränpäänä on joku kiva paikka <3 Kotona oon silti paljon huolestuneempi kun täällä, tuntuu että pitäisi miettiä mihin suuntaan elämääni työnnän näillä opiskeluilla sun muilla. Täällä on ihan fyysisesti helpompi hengittää kun eksistentiaaliset tuskat on kaukana eikä niille voi tehdä mitään.

Ekoina päivinä täällä olin vähän hormonihirviö, välillä superonnellinen ja välillä kiukuttelin siihen malliin että hattua nostan kavereille. Mulla oli synttäriangsti ja poistin facebookista päivän ettei nää tietäisi sitä ja odottaisi jotain synttärimeininkejä. Jotkut yritti vähän puhua että tänään perjantaina voitaisi juhlia mua mutta ilmotin että musta ei leivota mitään birthdaygirliä jolla on pakko olla hauskaa ja jonka pitää päättää mihin mennään jne. Ihana asenne.

Mitä sitten kävi: kävin äänestämässä ja pitkäksi venyneellä lounaalla kavereiden kanssa. Illalla tehtiin talon rauhallisemman porukan kanssa ruokaa. Olin tapani mukaan lupaillut ehkää sekä leffan katsomiselle että ulos lähtemiselle. Eilen täällä oli joku ulkoilmakonsertti, haloo kenen idea on järjestää konsertti ulkona Hollannissa tammikuussa??? Noh yllättävän moni oli kuitenkin aiemmin pannut merkille että mun synttärit on tulossa ja sain paljon halauksia ja "I know you don't want to make this a big deal but happy birthday" -lauseita. Pari ihanaa kaveria oli mennyt ja ostanut anyway täydellisen lahjankin, ison Starbucks-termosmukin ja kasan teetä. Illemmalla muutama mun läheisimmistä kavereista täältä oli tosi pettyneen näkösiä kun sanoin etten lähde ulos niiden kanssa vaan jään tänne katsomaan leffaa toisten kanssa. Ne ei sanoneet kuitenkaan muuta kun voi harmi. Ajattelin että ah ihanaa kun niin moni muisti ja tästä päästiin niin vähällä.

Kun oltiin asettumassa mukavasti leffan alkuun, ulos lähtevät kaverit koputti vielä oveen. Ne tuli sisään tulppaanipuskan ja pienen paketin kanssa ja toivotti nauraen hyvää synttäriä. Taas sain yllättyä, nekin muisti ja huolimatta mun kiukutteluista ne oli hankkinut lahjan! Paketissa luki "Happy Birthday, We know how much you like these!" ja sieltä paljastui paketti stroopwafelseja, mun hollantilaisia inhokkikeksejä. Nauratti kun kiitin, osoitus siitä miten tässä on opittu tuntemaan :D ...ja juuri kun synttäreiden piti olla ohi, kaveri otti selkänsä takaa muovipussin ja sanoi että "and then we got something else too" ja ojensi mulle muovikassillisen lahjoja ja tilanteeseen sopivan kortin, löysin itseasiassa kuvan googlaamalla: 

Kortin sisällä luki We love you! ja kolmetoista allekirjoitusta. Paketeista paljastui upea seinäkalenteri, jonka kuvat on otettu ympäri maailmaa ja valokuvakehys johon otetaan tänään yhteiskuva. Siinä lukee For the unforgettable times we spent together! Yhdessä paketissa oli Groningenin yliopiston sinivalkoinen paita joka mun on pitänyt hankkia koko viime syksy. Tänä vuonna oon myös alkanut harrastaa kynsien lakkaamista eri väreillä, joten sain kasan värikkäitä kynsilakkoja. Istuin lattialla lahjapaperien keskellä ja en osannut sanoa mitään. Joku sanoi että Take a picture of her face, it's so cute. 

Miten paljon ihminen voi saada? Päätin etten enää hehkuta blogissa vaan oon tosi raadollinen mutta come on, oon kiukutellut kolme päivää ja sillä aikaa ne ettii mulle lahjoja ja suunnittelee perjantaille juhlia? Sanon etten halua mitään kemuja niin ne nielee suunnitelmansa ja sanoo että täksi illaksi järjestetyt jelly shotsit ja pinata (joo me tehdään täälläkin se!) on vaan huvikseen eikä mua varten (en tietenkään oo varma oliko niiden tarkoitus olla mun juhlia varten mutta näin epäilen). Kai ne ajatteli mua ja että jos en halua juhlia niin noh, torstain konsertissa sitten. Kun en lähtenyt sinnekään, nää ihmiset vaan hengitti syvään ja tuli tuomaan mielettömiä lahjoja ja halaamaan ja toivottamaan ihanaa leffailtaa! Missä on syyllistäminen? Tajusin eilen että oon ollut ihan kamala ja ne on vaan ottanut mut sellasena kun olen ja antanut mun viettää synttäreitä juuri niin kun halusin, kotoisasti ja mukavasti, vaikka ne oli jo nähneet vaivaa muunlaisen illan eteen. Voin niin kuvitella oman ääneni jos olisin ollut järjestävä osapuoli: ai me oltais järjestetty sulle vaikka mitä mutta ei sitten jos et haluu... pistepistepiste... No täs on nyt kuitenkin lahjoja kun on jo hankittu! Mulla on NIIN paljon opittavaa näiltä, ei voi muuta sanoa.

Tää on varmaan tosi sekava teksti, laitan myöhemmin lisää sillä pitää mennä laittautumaan. Tänään aion nimittäin olla ihan täydellistä bileseuraa! Ei sillä että olisi pakko, nää hyväksyy näköjään mut huonoina ja hyvinä hetkinä. Aion niiiin tehdä parhaani ollakseni niille läsnä tuomitsematta, tahtoo ne sitten olla hiljaa tai laulaa epävireisesti tai heitellä mua pulloilla tai sammua baariin tai ihan mitä vaan, kannan ne kotiin vaan ja vien aamulla pizzaa.