Lauantaiaamuna jatkoilla kämppis sano että Guys, I think we're in trouble ja osoitti ikkunaan. Raotin verhoa ja aurinko tulvahti sisään. Kello 8.30, aika mennä nukkumaan vaikka naurattaa vielä. Heräsin yhdeltätoista ja vietin koko päivän noin kahdeksan ihmisen kanssa 17 neliön huoneessa. Pizzaa, leffaa, höpötystä. Puolen tunnin vahinkonukahdus Javierin sohvalla aamuyöstä. Nyt kello on 10.30 sunnuntaiaamuna ja silmien lisäksi koko naama on itkusta turvonnut. Tultiin juuri rautatieasemalta, käytiin saattamassa Javier matkaan kohti Meksikoa. Se oli syksyn porukasta viimeinen joka lähti. Onneksi ei enää tarvii kuukausiin hyvästellä ketään, luulen että mun silmät olis turvonnu pysyvästi umpeen. Suunnittelen, että maanantaiaamuun asti pysyn yöpuvussa, nukun ja tuhoan ainakin kymmenen litraa teetä. Ehkä huomenna, kun toinen lukukausi ja vaihdon osa 2 alkaa, tuntuu taas ihmismäiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti